Hallitus teki muutama päivä sitten muutoksia esitykseensä, jonka tarkoitus on helpottaa irtisanomista pienissä yrityksissä. Alun perin hallituksen tarkoitus oli heikentää irtisanomissuojaa alle 20 hengen yrityksissä. Lausuntokierroksen jälkeen hallitus viilasi esitystään niin, että laki koskee alle 10 hengen yrityksiä. Lisäksi hallitus esittää, että henkilöperusteisen irtisanomisen perusteella asetettavaa karenssia lyhennettäisiin 90 päivästä 60 päivään.
Myönteistä on, että hallitus on keskustellut lakiesityksen sisällöstä. Kielteistä on se, että hallitus ei ymmärrä vetää koko esitystä pois. Monet asiantuntijat ovat todenneet, että esityksen työllisyysvaikutukset olisivat lähes olemattomat.
STTK edustaa palkansaajia, siksi emme hyväksy esitystä irtisanomissuojan heikentämiseksi. Kyse ei ole mistään poliittisesta pelistä, sillä työtaistelut eivät ole leikkiä. Nyt on kyse palkansaajaliikkeen perimmäisistä kysymyksistä: heikomman suojasta ja työntekijöiden yhdenvertaisuudesta.
Elinkeinoelämän keskusliitto ehätti jo esittämään poliittisten mielenilmaisujen rajaamista. Työtaistelu on aina viimesijainen keino ja etenkin, kun kyse on poliittisista mielenilmaisuista. EK voisi olla aktiivisempi neuvottelija, mutta sen sijaan se pyrkii ulkoistamaan itseään työmarkkinakysymyksistä.
Olemme pattitilanteessa. Monet liitot ovat aloittaneet järjestölliset toimet ja ne näyttävät saavan jatkoa.
Työministeri Jari Lindström tarjosi tiedotustilaisuudessa solmun avaamiseksi kolmikantaista työryhmää, jossa valmisteltaisiin yhteistoimintalain uudistus parhaillaan tehtävän selvitystyön pohjalta.
Yt-lain uudistaminen on STTK:lle erittäin tärkeää, mutta minkäänlaiseksi ”vaihtariksi” se ei kelpaa. Emme hyväksy asioiden koplausta siten, että irtisanomisen helpottaminen pienissä yrityksissä vietäisiin läpi ja vastineeksi hallitus lupaisi käynnistää YT-lain uudistamistyön, jonka lopputulosta ei vielä edes tiedetä ja joka jatkuisi seuraavalle vaalikaudelle.
Siinä olisi STTK ostanut käytetyn auton ilman laatutakuuta ja huoltokirjaa. Jos hallitus lopettaisi koko lakihankkeen, silloin vaihtoehtoisten, työllistämistä helpottavien ja työllisyyttä parantavien toimenpiteiden pohtiminen voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä.
***
Vähemmälle huomiolle revohkassa on jäänyt se, miksi tähän tilanteeseen on ylipäätään ajauduttu. Miksi useat liitot ovat valmiita järeisiin toimenpiteisiin hallitusta vastaan?
Keskeinen syy on se, että meillä ei työmarkkinoiden muuttuneessa neuvottelujärjestelmässä ole enää yhteistä pöytää, jossa neuvotellaan, sovitetaan näkemyksiä ja ratkotaan ristiriitoja.
Meillä on aiemmissa yhteyksissä toteamani ”uusi kolmikanta”, jossa hallitus kuuntelee, mutta ei kuule työmarkkinajärjestöjä. Kun ajaudutaan erimielisyyksiin, hallitus tekee mitä haluaa. Toki sillä on siihen oikeus, mutta suomalaiseen työmarkkinamalliin ja -perinteeseen se ei istu.
Ensimmäisestä ”Suomen mallin” mukaisesta työmarkkinoiden sopimuskierroksesta selvittiin kevään myötä melko vähin vaurioin, mutta ei täysin ilman työmarkkinahäiriöitä. Nyt liitot kaikissa keskusjärjestöissä ovat kyllästyneet hallituksen kovakorvaisuuteen työmarkkina-asioissa. Kun tähän mennessä on tehty palkkoja leikkaava ja työaikaa pidentävä kilpailukykysopimus, pidennetty koeaikaa ja työttömän karenssia, toteutettu aktiivimalli ja ties mitä työehtojen ja turvan heikennyksiä, liittojen mitta täyttyi työsuhdeturvan kohdalla. Siihen ei kosketa, kuuluu liittojen viesti.
Erikoisinta on, että hallitus härkäpäisesti ajaa lakimuutosta, jota oikeastaan mikään etujärjestö Suomen Yrittäjiä lukuun ottamatta ei näytä haluavan. Yrittäjien johto tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen työmarkkinajärjestelmämme tuhoamisen ja ay-liikkeen nujertamisen.
Yhden järjestön ja hallituksen yhteisestä manööveristä kärsii eniten suomalainen vientiteollisuus. Yrittäjien tapa käydä toisten taskuilla on harvinaisen härskiä edunvalvontaa ja jättää aivan varmasti pysyvän lommon heidän kilpeensä.
***
Joskus oli aika, jolloin tämä tilanne olisi voitu välttää pöydässä, jossa työmarkkinajärjestöjen ja maan hallituksen edustajat olisivat neuvotelleet kirkon jollakin tavalla keskelle kylää. Ratkaisun, jossa kaikki voittavat. Siitähän työmarkkinoiden parhaissa ratkaisuissa on aina ollut kysymys, ei painimaton selkävoitoista tai nyrkkeilykehän tyrmäysvoitosta.
En hetkeäkään usko, että tämä selkkaus päättyisi jotenkin itsestään. Arvelen, että liittojen otteet kovenevat ja työmarkkinahäiriöt lisääntyvät. Liitot päättävät.
Viisas hallitus pitäisi nyt kriisipalaverin, unohtaisi ismit ja ideologiat ja vetäisi lakiesityksensä pois, tavalla tai toisella. Arvovaltakiistojen takia tätä ei enää pitäisi pitkittää, sillä se käy kalliiksi isänmaalle, osalle puolueista, palkansaajille ja sitä kautta kaikille kansalaisille.
Hallituksella on keinot. Kysymys kuuluu, onko sillä tahto.
