On tärkeää, että suomalaiset seuraavat ja kansalle kerrotaan, mitä yli 2[nbsp]000[nbsp]000 suomalaisen palkansaajan palkoille ja muille työehdoille tapahtuu.
Päivän selvää on, että palkankorotustaso on avainkysymys. Teknologiateollisuus avasi pelin vähän yli kahden vuoden sopimuksella, jossa korotukset yhteensä ovat 3,3 prosenttia. Tämä pitää just ja just ostovoiman ennallaan, eli palkkaeuroilla pystyy hintojen nousun jälkeen ostamaan saman verran kuin nyt.
Tarkkoja palkankorotustavoitteita muilta aloilta – joitakin hoitoalan poikkeuksia lukuun ottamatta – ei etukäteen juuri ole kuulunut. Emme mekään niitä tässä vaiheessa julkisuuteen kerro. Selvää kuitenkin on, että viennin tasosta jääminen vahvistaisi julkisen sektorin palkkauksellista takamatkaa. Sitä emme voi hyväksyä, vaan vaadimme lisäksi palkkatason jälkeenjääneisyyden korjaamista. Erityisen rajusti tämä jälkeenjääneisyys näkyy naisvaltaisilla julkisen sektorin korkeakoulutetuilla aloilla.
Se on tietysti realismia, ettei mikään ammattiryhmä esim. kunta-alan sisällä tule saamaan suurempaa kokonaispottia kuin muutkaan. Toinen kysymys kokonaan on se, kuinka korotukset kohdennetaan kunkin sopimusalan sisällä. Muun muassa tämän vuoksi jo tammikuussa 2018 JUKO ja OAJ vaativat sopimukseen kirjausta palkkaohjelmasta.
Meillä JUKO:ssa ja OAJ:ssä on aivan omanlaisemme ehdotus palkkaohjelmaksi ja se sisältää muutakin kuin prosentteja, niitäkin, mutta käsittelemme sitä neuvottelupöydässä ja jos onnistumme tavoitteissamme, kerromme tuloksesta sitten aikanaan.
Kuuluisat kiky-tunnit ovat ymmärrettävästi kuuma kysymys. Kun kikyä tehtiin, neuvotteluissa puhuttiin aivan selkeästi kertaluontoisesta rypistyksestä, jossa koko palkansaajakenttä on yhdessä muiden ratkaisujen kautta tukemassa Suomen viennin kilpailukykyä. Ystävällisesti Sipilän hallituksen voimakkaassa painostuksessa työnantajat sekä varsin laajasti muu työmarkkinakenttä näkivät hyväksi, että julkisen sektorin palkansaajien tulee maksaa kilpailukykyyn tukea vielä paljon muita palkansaajia enemmän.
Omana panoksenaan yritykset lupasivat investointeja Suomeen? Kummat ovat kasvaneet investoinnit vai osingot?
Vastineeksi pääministeri Juha Sipilän hallitus kitisten joutui luopumaan vaatimuksestaan julkisen sektorin palkansaajien lomien lyhentämisestä ja lomarahojen leikkaamisesta kokonaan. Toki yhdessä vientisektorin kanssa he silloisen valtakunnansovittelijan vahvalla tuella pyrkivät rakentamaan maahan pysyvän järjestelmän, jossa pysyvästi vientiteollisuus määrittelisi myös julkisen sektorin palkankorotukset. Se ei valtavista ponnisteluista huolimatta onnistunut. Ei muuten onnistu jatkossakaan.
Nyt sitten Suomi on pelastettu pahimmasta pulasta. Muun muassa varhaiskasvatuksenopettajien 6 minuuttia / päivä lisää työtä, opettajien lauantaileikkipäivät, lastensuojelutyöntekijöiden lisätyöaika, professorien yksi tunti opetusta lisää vuodessa jne. ovat upeasti pelastaneet maamme kuilun partaalla.
Onkin syytä nyt palkita julkisen sektorin palkansaajia. Uskooko joku ihan oikeasti, että palkinnoksi riittää muita matalammat palkankorotukset ja kiky-tuntien säilyttäminen, varsinkin kun ne muilta poistuvat? Tuollaisen ajatteleminenkin osoittaa – niin mitä?
