Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajan Minna Helteen mukaan paikallinen sopiminen on vientiyrityksille elinehto.
– Ei nykypäivänä enää kannata keskustella siitä, tarvitsemmeko me paikallista sopimista vai eikö tarvita. Me emme pärjää ilman paikallista sopimista, Minna Helle sanoi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn webinaarissa tänään maanantaina.
Teknologiateollisuus on Suomen suurin vientiala, ja kaikki yritykset toimivat kansainvälisessä kilpailussa. Yritysten väliset erot ovat kasvaneet dramaattisesti tänä vuonna.
– Jotkut pärjäävät koronasta huolimatta. Suurimmalla osalla menee huonosti ja sitten on niitä, joilla menee katastrofaalisesti.
Helle nosti esille työnantajia edustavan Metsäteollisuus ry:n päätöksen luopua kokonaan valtakunnan tason työehtosopimuksista ja siirtyä työpaikkakohtaiseen sopimiseen.
– Tämä on esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos työehtosopimustoiminnassa ei pystytä etenemään riittävästi kohti paikallista sopimista, Helle totesi.
Teknologiateollisuudella edessään happotesti
Minna Helteen mukaan Metsäteollisuuden ratkaisu tuli syksyllä yllätyksenä myös työnantajaliitoille, eikä niillä ole pöytälaatikossa vastaavia suunnitelmia.
– Totta kai Metsäteollisuuden ratkaisu on kiihdyttänyt keskustelua, koska on huomattu, että näinkin voi tehdä. Meillä on paineita sille, että paikallinen sopiminen ottaisi tiikerinloikan eteenpäin. Ja meidän täytyy pystyä vastaamaan näihin paineisiin, jotta me ylläpidämme työnantajapuolen luottamusta tähän järjestelmään, Helle sanoi.
Helteen mukaan toistaiseksi Teknologiateollisuus seisoo edelleen sen linjauksen takana, että paikallista sopimista halutaan viedä eteenpäin valtakunnallisten työehtosopimusten kautta.
Teknologiateollisuuden toimialalla paikallista sopimista on tehty jo pitkään. Myös palkantarkistuksista voidaan työehtosopimuksen mukaan sopia paikallisesti.
– Mahdollisuuksia sopia paikallisesti on onneksi paljon ja niitä on pystytty myös aika hyvin hyödyntämään, mutta nimenomaan palkoista ja niiden tarkistuksista paikallisesti sopiminen on kaikista haastavinta, Helle kertoi.
Hän sanoi, että tulevana talvena teknologiateollisuudella on edessä paikallisen sopimisen ”happotesti”.
– Me sovimme työehtosopimukset juuri ennen kuin koronakriisi alkoi ja palkantarkistustaso mitoitettiin siihen tilanteeseen ja näkymiin, jotka silloin olivat. Nyt on todella tärkeää, että teknologiateollisuuden toimialalla pystytään hyödyntämään säätöruuveja ja yrityksissä työnantaja ja henkilöstö pystyvät yhdessä sopimaan siitä, minkälainen on palkantarkistus, joka juuri tällaisessa tilanteessa kullekin yritykselle sopii.
Palkanalennuksista ei ole kyse
Helle tähdensi, että palkanalennukset ja palkantarkistukset ovat kaksi eri asiaa.
– Jos ei pystytä sopimaan, niin työehtosopimuksen perälauta määrittää palkantarkistuksen suuruuden. Helmikuun alussa se on kaksi prosenttia, ellei paikallisesti ole sovittu jotain muuta. Ei kannata kääntää tätä keskustelua keskusteluksi palkanalennuksesta, koska siitä ei ole kysymys, Helle sanoi.
Hänen mukaansa yrityksessä voidaan sopia esimerkiksi, että jos palkantarkistukseen ei ole nyt varaan, niin tietyin edellytyksin korotuksia voidaan tehdä myöhemmin.
Suurimmassa osassa eri alojen työehtosopimuksia palkantarkistusten taso sovitaan valtakunnan tasolla.
– Vaikka mitä tapahtuu yhteiskunnassa, niin sillä sitten mennään, Helle totesi.
Helteen mukaan kärjistetysti sanottuna Suomessa ajatellaan, että työllisyys on se, mikä joustaa, kun työehdot eivät jousta.
– Eli työttömyys kasvaa, kun työehdot eivät riittävästi jousta. Onko tämä se tie, millä kannattaa mennä eteenpäin, Helle kysyi.
Liittoon kulumattomille pääsylippu neuvotteluihin
Helteen mukaan liittoon kuulumattomia koskeva kysymys täytyy ratkaista jollakin aikavälillä, sillä järjestäytymisaste Suomessa laskee.
– Paikallinen sopiminen on elinehto yrityksille. Täytyy miettiä, millä tavalla meillä varmistetaan tulevaisuudessa se, että kaikki työnantajat ja myöskin työntekijät pystyvät paikallisesti sopimaan. Tämä edellyttää lainsäädäntömuutoksia.
Asia on parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä pohdittavana.
Nykyisin suomalainen järjestelmä toimii nykyisin siten, että jotta yritys saa pääsylipun paikallisen sopimisen piiriin, niin alalla pitää olla paikallinen työehtosopimus, jossa annetaan valtuus sopia tietyistä asioista toisin. Sitten tarvitaan järjestäytynyt eli työnantajaliittoon kuuluva yritys ja useimmissa tapauksissa myös järjestäytyneet eli ammattiliittoon kuuluvat työntekijät, jotka valitsevat vielä luottamusmiehen, joka sopii.
– Kun nämä kaikki edellytykset täyttyvät ja osapuolilla on kykyä sopia, sitten voidaan tehdä paikallinen ratkaisu. Tämä tarkoittaa sitä, että järjestäytymättömät työnantajat ja myöskin työntekijät useimmiten jäävät paikallisten sopimusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Eli heillä ei ole pääsylippua paikallisen sopimisen neuvotteluun, Helle totesi.
LUE MYÖS:
SAK:n pääekonomisti: Puhe paikallisesta sopimisesta on nolkytlukua
Puolet suomalaisista haluaa sopia palkoista työpaikoilla
