Koronavirusepidemian nopea rauhoittuminen vajaan kahden miljoonan asukkaan Manauksessa on hämmästyttänyt monia tutkijoita.
Vielä toukokuussa Amazonasin osavaltion pääkaupungissa otettiin sairaalahoitoon noin 1300 ihmistä päivässä. Elokuussa luku oli alle 300, eikä tilastoissa näkynyt enää eroa keskimääräiseen kuolleisuuteen.
Amerikan terveysjärjestö PAHO:n apulaisjohtaja Jarbas Barbosa da Silva pitää ilmiötä erikoisena. Kaupungissa ei otettu käyttöön muun maailman kaltaisia kovia rajoitustoimia.
Perinteisen oletuksen mukaan laumasuojan saavuttaminen vaatisi, että ainakin 60–70 prosenttia väestöstä olisi sairastanut taudin. Virus- ja vasta-ainetestien perusteella osuus on pysynyt alle 20 prosentissa myös Manauksen kaltaisessa epidemiakeskuksessa.
– Hypoteesin mukaan – ja tämä on vasta hypoteesi – epidemiapiikki oli kaupungissa hyvin jyrkkä. Yhteisötartuntoja tapahtui niin nopeasti, että niiden kautta syntyi jonkinlainen kollektiivinen immuniteetti, Jarbas Barbosa da Silva sanoo The Washington Post -lehdelle.
Tutkijoiden mukaan tauti ei vain yhtäkkiä katoa tietyn rajan ylittyessä. Tartunnat vähenevät, kun mahdollisten tartutettavien määrä pienenee. Rajoitustoimet voivat vauhdittaa epidemian laantumista entisestään.
Esimerkiksi Ruotsin valtionepidemiologi Anders Tegnell on arvioinut, että osittainen laumasuoja alkaisi näkyä jo 20 prosentin tienoilla. Osa ihmisistä voi levittää virusta muuta väestöä enemmän esimerkiksi sosiaalisen aktiivisuutensa vuoksi.
On esitetty, että ”supertartuttajien” toivuttua epidemia hidastuisi jo varsinaista laumasuojaa aiemmin. Eri tutkimuksissa koronaviruksen laumasuojan raja on arvioitu alimmillaan noin 15–43 prosenttiin.
Tukholman yliopiston matemaatikko Tom Britton huomauttaa, että Italiassa koronavirus iski Milanoon huomattavasti Roomaa voimakkaammin. Tällä on merkitystä mahdollisen toisen aallon kannalta.
– Jos minun olisi lyötävä vetoa toisen aallon puolesta, niin laittaisin kaikki rahani likoon Rooman enkä Milanon puolesta, Britton sanoo.
