Toisin sanoin eläkettä karttuu ansioiden mukaan.
Tokikaan maailma ei ole mustavalkoinen, eikä täydellisen reiluun ansioperustaisuuteen ikinä päästä. Esimerkiksi eri ikäisten eläkejärjestelmästä saatu tuotto on erisuuri. Myös perhevapaa ja työttömyys aiheuttavat säröjä ansioperustaisuuteen. Ylipäätänsä yhteiskunnallisten järjestelmien kehittyessä puhtaat ja kauniit periaatteet tuppaavat hieman inflatoitumaan, kun keksitään poikkeuksia ja poikkeusten poikkeuksia.
Ansioperustaisuus on kuitenkin lähtökohtaisesti hyvä ohjenuora.
Eläkelakien joukossa on eräs erityisen räikeä epäsuhta, joka kaipaisi korjaamista nimenomaan yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta: MyEL eli maatalousyrittäjien eläkelaki.
Vuonna 2020 eläkkeiden kokonaismaksukertymä suhteessa työtuloon on taulukon 1 mukainen. Esimerkiksi palkansaajat maksavat eläkemaksuja yhteensä 24,4 prosenttia suhteessa palkkasummaan ja niin edelleen. Eri eläkelakien kohdalla on vaihtelua työnantajan maksuissa johtuen pääasiassa erilaisista ikärakenteista sekä rahastoinnin määrästä.
Taulukko 1 Vahvistetut työntekijöiden ja yrittäjien työeläkevakuutusmaksuprosentit sekä arvioidut kokonaismaksukertymät vuodelle 2020 Lähde: ETK.
| Kokonaismaksukertymä % työtulosta | Työntekijän / yrittäjän maksuosuus % | ||
| alle 53 v. ja väh. 63 v. | 53-62 v. | ||
| Yksityisten alojen palkansaajat/TyEL | 24,40 | 7,15 | 8,65 |
| Merenkulkijat/MEL | 19,0 | 7,15 | 8,65 |
| Kevan jäsenyhteisöt/JuEL | 28,35 | 7,15 | 8,65 |
| Valtio/JuEL | 24,40 | 7,15 | 8,65 |
| Ev. lut. kirkko/JuEL | 28,96 | 7,15 | 8,65 |
| Yrittäjät/YEL | 23,1 | 24,1 | 25,6 |
| Maatalousyrittäjät ja apurahan saajat/MYEL | 13,9/13,4 | 24,1 | 25,6 |
Yrittäjien (YEL) kohdalla vastaava maksujen ja maksutulon suhde on noin 23,1 prosenttia. Jos siis maksutulo on 100 euroa, niin siitä keskimäärin 23,1 prosenttia maksetaan eläkemaksuja ja sillä ansaitaan 1,5 euroa vuosieläkettä.
Mutta entäpäs ne maatalousyrittäjät? Vastaus: 13,9 prosenttia. Jos siis maksutulo on 100 euroa, niin sitä keskimäärin 13,9 prosenttia maksetaan eläkemaksuja. Eläkettä karttuu saman verran kuin muiden yrittäjien tapauksessa eli 1,5 euroa. Ilmiselvästi siis MyEL:n kohdalla eläkemaksun tuottoprosentti on huikeasti parempi kuin muiden yrittäjien (tai palkansaajien) tapauksessa. On vaikea perustella tällaista erityiskohtelua.
Yksi seuraus on luonnollisesti se, että tulojen ja menojen epäsuhta MyEL:ssä on valtava. Vuonna 2018 MyEL:ssä vakuutusmaksutuloja kertyi noin 175 miljoonaa euroa, kun eläkemenot olivat 827 miljoonaa euroa. Valtio kuittaa erotuksen, mitenkäs muuten.
Luonnollisestikaan mikään realistinen eläkemaksutaso ei MyEL:n alijäämää saisi kuriin, koska palkkasumma on niin sanotusti lähtenyt alta. Maatalousyrittäjien lukumäärä ja ikärakenne on sen kaltainen, että valtion pitäisi joka tapauksessa jossain määrin olla mukana rahoittamassa järjestelmää sikäli, kun emme lähde jo karttuneiden eläkkeiden leikkausten tielle. Sekään tuskin on hyvä idea.
Siitä huolimatta on vaikea perustella, miksi yhdelle yrittäjäryhmälle luvataan tällainen hulppea tulonsiirto. Sitä on vaikea perustella mitenkään muuten, kun yhtenä jatkeena jo valtavaksi ja moninaisiksi paisuneen maataloustukikimaran jatkeeksi.
MyEL:n epäkohta tulisi korjata ja yrittäjien eläkemaksut yhtenäistää. Kabineteissa pohditaan jo, miltä seuraava eläkeuudistus voisi näyttää. Maatalouseläkkeiden tuominen muun yritystoiminnan kanssa samalle viivalle tulisi olla yksi uudistuksista.
Orwellia mukaillen:
”Kaikki eläkevakuutetut ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”
