Kirjoittajan mielestä työmarkkinasopimukset ovat tehneet Suomelle paljon hyvää.

Olli Luukkainen: Miksi sopiminen yhdessä on niin vaikeaa?

Sopimisella on ollut suuri merkitys kansalaisten hyvinvoinnille.

Suomesta on vuosikymmenet puhuttu sopimusyhteiskuntana. Vaikka historiamme sisältää varsin karmeita ja kipeitäkin ajanjaksoja ja tapahtumia, ovat viime vuosikymmenet olleet yhdessä tekemisen ja yhdessä rakentamisen aikaa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa työmarkkinajärjestöt ovat ottaneet poikkeuksellisen vahvaa roolia ja vastuuta yhteisen hyvän tekemisessä. Työnantaja- ja työntekijäpuoli ovat usein yhdessä, usein yhdessä maan kulloisenkin hallituksen kanssa, tehneet työehtoihin, työsuhdeturvaan, eläkkeisiin, sosiaaliturvaan, osaamisen kehittämiseen ja moneen muuhun palkansaajien ja yritysten tai muiden työnantajien elämään merkittävästi vaikuttavien asioiden parantamista.

Työmarkkinasopimisella ja -sopimuksilla on ollut suuri merkitys kansalaisten hyvinvoinnille. Sen lisäksi ne ovat tuoneet ja taanneet työllisyyttä. Erittäin tärkeää on muistaa, että työmarkkinasopimukset ovat tuoneet ja taanneet työrauhan lisäksi myös yhteiskuntarauhaa.

Hallituskauden alussa käydyt yhteiskuntasopimusneuvottelut eivät voineet johtaa ratkaisuun, kun palkansaajille niissä olisi ollut tarjolla vain lakisääteisiä heikennyksiä juhlapuhelupauksia vastaan. Pakkolakijupakassa yhteiskuntarauha oli koetuksella, mutta pahimmalta vältyttiin, kun työmarkkinaosapuolet neuvottelivat kilpailukykysopimuksen.

Yksi tärkeä periaate on ollut ja sen tulee olla pohjana, kun työmarkkinoita koskevia sopimuksia tehdään. Se on kaikkia osapuolia kunnioittava ja koskeva luottamus. Jos sopimusosapuoli pettää tai jyrää, jää siitä aina kauaskantoisia jälkiä. Jos joku sopimusosapuoli ei ymmärrä sopimuskumppaneiden tarpeita, joita kaikilla sopijaosapuolilla aina ja ymmärrettävästi on, on ratkaisun löytyminen äärettömän vaikeaa.

Sopiminen ei siis ole lähtökohtaisesti vaikeaa. On pystyttävä perustelemaan omat ehdotukset, on kuunneltava sopimuskumppaneiden tarpeita ja on oltava ratkaisuhalua ja luovaa, näkemyksiä ja näkökulmia yhteen sovittelevaa ajattelua. Tärkeimmät ovat kuitenkin jo mainitsemani luottamus, myös halu ylläpitää ja rakentaa sitä, sekä pragmaattinen halu etsiä yhteistä ratkaisua.

Sellainen lähtökohta, että pyrkii alistamaan tai jyräämään toisen sopijaosapuolen, ei koskaan johda hyvään. Se johtaa konflikteihin ja niissä harvoin kukaan on pelkästään voittaja.

Kun työntekijä- ja työnantajaosapuolet neuvottelevat kaksikantaisesti, käyvät ne harvoin neuvotteluja julkisuuden avulla. Yleensä se on epäviisasta, mutta joskus neuvottelujen solmukohtien taustoittaminen kansalaisille on tarpeen.

Kun kolmikantaisissa neuvotteluissa myös valtiovalta on mukana, vaikeuskerroin yleensä kasvaa, koska halutaan tehdä politiikkaa kannatuksen vahvistamiseksi. Myös mielikuvien, oikeitten tai väärien, luominen tulee osaksi ”peliä”. Tämä vaikeuttaa aina ratkaisujen löytämistä.

Niin kävi irtisanomissuojaa koskevan lainsäädännönkin kohdalla. Työntekijän irtisanominen on mahdollista voimassa olevankin lainsäädännön aikana, jos työntekijä ei hoida töitään. Irtisanomissuojan heikentäminen ei minkään selvityksen mukaan luo yhtään työpaikkaa. Niinpä tässä sirkuksessa ei ollutkaan kyse työllistämisestä, vaan vallasta, mielivallasta ja ammattijärjestöjen aseman heikentämisestä. Tällöin pyrkimyksenä on sopimusyhteiskunnan heikentäminen. Se ei historiankaan valossa olisi viisasta.

Olli Luukkainen

Olli Luukkainen

Olli Luukkainen on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt