Verkkouutiset

Miksi pyöräkulttuurimme on niin alkeellista?

BLOGI

Lääkkeeksi pitäisi kirjoittajan mukaan ottaa promilleraja ja matalampi puuttumiskynnys.
Tero Kallio
Tero Kallio
Tero Kallio on Autotuojat ja -teollisuus ry:n toimitusjohtaja
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Wien kesällä 1998. Yökerho Stadtparkissa sulkee varhain aamulla. Hiki, tupakka ja feromonit haisevat. Korvissani humisee testosteronin lisäksi yökerhossa nautitut desibelit. Takana on hauska ilta ja muutama Weissweinspritzer. Eikä kotiin tarvitse suunnata tyhjin käsin – taskussa on kivan itävaltalaistytön puhelinnumero. Ehkä soitan hänelle huomenna. Hyppään fillarin selkään ja hurautan kohti kohmeloa.

Matkalla minut pysäyttää poliisipartio. En muistanut – tai oikeastaan halunnut – laittaa takavaloa päälle. Etu- ja takavanteita laahaavat dynamot tekevät ajamisesta raskasta. Suomessahan takavalovaatimusta ei ole, joten itävaltalaisten vouhotus on monen meikäläisen mielestä turhaa. Muistan kuitenkin, että eräs suomalaistuttavani sai päihtyneenä fillarilla ajamisesta niin suuret sakot, että joutui palaamaan kotisuomeen kesken vaihtovuoden. Nousee kylmä hiki. Poliisien lähdettyä kädessäni on rikesakko pimeän takavalon vuoksi. Huokaan helpotuksesta. Lesson learned.

Helsinki kesällä 2021. Naputan autoni rattiin liikennevaloissa Fabianinkadulla. Vihreä vaihtuu ja lähden kääntymään Kaisaniemenkadulle. Huomaan oikealla polkupyöräilijän. Ensin tuo tuulispää vyöryttää ajoradalla päättäväisesti vastakarvaan ja punaisia päin, hyppää sitten jalkakäytävälle ajaen edestäni suojatietä pitkin – punaista päin – ja jatkaa kohti Rautatientoria uudelleen vastaantulevien kaistalle asettuen ja pontevasti polkien.

Tällaiset törkeät liikenneturvallisuuden vaarantamistilanteet, lievemmistä törttöilyistä puhumattakaan, ovat kaupunkipyöräilyssämme arkipäivää. Suuri osa meistä helsinkiläisistä on junantuomia. Niinpä käyttäydymme kaksipyöräisen selässä kuin kotona maakunnassa, tehden säännöt omiksemme – kun poliisikaan ei niitä ole valvomassa, tai voi menoon puuttua.

Pyöräilijä on kevyenliikenteen edustaja, vähän niin kuin kävelijä, siksi koemme oikeudeksemme pyöräillä missä lystäämme. Tai miten nopeimmin pääsee etenemään. Viiletämme jalkakäytävällä, päihtyneenä, vastaantulevien kaistalla ja jos risteävää liikennettä ei näy, tai muutoin ehtii, punainen valo on suorastaan kehotus ylittää katu. Tämä on ongelma.

Valtio, kunnat ja aika, jossa elämme, kannustavat voimakkaasti polkupyöräilyyn. Sähköpyörän ostoon ohjataan niin ilmaisen työsuhde-edun muodossa, kuin autojen romutuspalkkiolla. Sähköpyöräkauppa käy – ja jos uudet ovat liikkeistä loppu, pullistelee Tori.fi uusia tai vähänkäytettyjä pyöriä kansalaisten muuttaessa romutuspalkkioitaan käteiseksi.

Tilastokeskuksen ja onnettomuustutkintainstituutin (OTI) tilastojen mukaan kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa on viime vuosina havaittu huolestuttava ilmiö: samalla kun autoilijoiden kuolonluvut alenevat, on polkupyöräilijöiden määrä huolestuttavassa kasvussa. Loukkaantumisten määrää voimme vain arvioida, sillä haavat nuollaan yleensä kotona, eikä tilastoihin jää merkintää.

Pyöräily kaupungissa on melko sukkela tapa taittaa matkaa. Se on epäilemättä myös ilmastoteko. Tämä ei kuitenkaan aseta spandex-pyöräilijää tai urbaania sähköpotkulautailijaa kanssaliikkujien yläpuolelle. Etenkään nyt, kun pyöräilijöiden määrä kasvaa ja sähköpyörien myötä nopeudet nousevat. Pyöräilykulttuurimme on saamassa yhä kaoottisempia piirteitä. Asiallinen huomautus jalankulkijalta pyörätien ja jalkakäytävän eroista saa ohi suhahtavan ilmastoritarin menettämään malttinsa; pian keskisormet heiluvat kuin oululaisessa rockbändissä.

Miksi pyöräily- ja nyttemmin sähköpotkulautakulttuurimme on niin alkeellista? Ja miksi kännissä toikkarointi koetaan lähes kansalaisoikeudeksi? Kulttuurissamme suhtaudutaan hyvin vakavasti rattijuopumukseen, mutta tankojuoppoudelle sosiaalinen koodimme on salliva. Osa selityksestä löytyy lainsäädännöstä. Meillä nimittäin poliisi ei voi rangaista pelkästä päihtyneenä ajamisesta. Tankojuopon pitää olla ilmeiseksi vaaraksi, jotta sakko napsahtaa. Poliisi ei voi edes puhalluttaa pyöräilijää – tai voi, mutta pelkästä juopumuksesta ei seuraa mitään. Poliisi voi vain kehottaa jatkamaan matkaa pyörää taluttaen. Meillä ei siis voida asettaa ennaltaehkäisevää pelotetta, rangaistusta, joka saisi miettimään kahdesti ennen humalassa pyörän selkään nousemista.

Tankojuoppous on vain osa ongelmaa. Polkupyörät ja lähes äänettömästi lähestyvät sähköpotkulaudat ovat massiivinen turvallisuushaaste jalankulkijoiden näkökulmasta. Entä jos otat juuri sillä hetkellä, kun sähköpotkulautailija on saavuttamaisillaan sinut, askeleen sivulle – tai koirasi päättää tehdä niin? Sähköpotkulaudan suurin sallittu nopeus on 25 km/h ja sitä niillä myös ajetaan. Törmäys tuolla nopeudella jalankulkijaan tietää vaikeaa loukkaantumista – karvaiselle perheenjäsenelle hengenmenoa.

Eikä tässä vielä kaikki. Sähköpyörien suosion kasvaessa yleistyy myös niiden virittäminen. Kun vauhdit nousevat mopo- ja moottoripyöränopeuksiin, kasvaa myös vakavien onnettomuuksien riski. Poliisin on äärimmäisen vaikeaa valvoa sähköpyörien viritystä. Tavatonta ei ole 50 km/h kulkevaksi viritetty sähköpyörä, joka lain mukaan olisi moottoripyörä. Se pitäisi vakuuttaa, katsastaa ja rekisteröidä.

Älköön kukaan ymmärtäkö sanomaani väärin. Pyöräilen itsekin. Myös sähköpotkulaudan etevyyden olen havainnut. Me kaikki olemme liikenteen sekakäyttäjiä. Harva liikkuu vain henkilöautolla tai pyörällä. Väliin mahtuu myös julkista liikennettä metrosta laivaan. Ja jalankulkijoita olemme varmuudella kaikki. Pyöräily on päästötöntä ja kätevää – hauskaakin. Moni pyöräilijä noudattaa liikennesääntöjä ja törttöjä on autoilijoissakin.

Hallituksen tulisi aloittaa valmistelu lainsäädännöstä, jonka nojalla kevyelle liikenteelle asetettaisiin promilleraja. Tätä on poliisikin vaatinut. Samalla on alennettava puuttumiskynnystä jalkakäytävällä ajamiseen ja puhallusratsiat on otettava viikonloppuiltaisin repertuaariin. Olisi myös harkittava sähköavusteisille pyörille pakollista rekisteröintiä ja liikennevakuuttamista. Onneksi pyörillä on nykyisin takavalovaatimus.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)