X
SULJE MAINOS
Marx, Engels ja Lenin. Wikimedia Commons Jgaray CC BY-SA 3.0

Miksi kommunistiset valtiot päätyvät aina samaan lopputulokseen?

Marxismi-leninismi ei yliopistotyön mukaan sovi yhteen oikeusvaltion kanssa.

Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa on hyväksytty parhaalla arvosanalla Binga Tupamäen pro gradu -työ tavallisuudesta poikkeavasta aiheesta. Tupamäen gradun otsikko on Oikeusvaltioperiaatteen ja marxismi-leninismin yhteensopivuudesta.

– Tavoitteena minulla oli tutkia, minkä takia kommunistisissa valtioissa tapahtuu niin paljon ihmisoikeuksien vastaista toimintaa. Minua on ihmetyttänyt se, että mistä johtuu, että kommunistiset valtiot päätyvät samanlaiseen lopputulokseen ympäri maailmaa yhä uudestaan, Binga Tupamäki kertoo.

– Onko se ollut vain sattumaa? Onko kommunismi vain hullujen diktaattoreiden pilaama kaunis ajatus?

Binga Tupamäki.

Siis: miksi marxisti-leninistiset valtiot ovat tähän asti aina päätyneet oikeusvaltion vastaiseen tilaan? Onko sille selitys marxismi-leninismin käytännön epäonnistumisissa vai jopa ideologisessa yhteensopimattomuudessa?

Läntisessä liberaalissa demokratiassa ja oikeusvaltiossa valtion absoluuttista valtaa rajoittavat valtiovallan jakaminen, legaliteettiperiaate ja perus- ja ihmisoikeudet. Tupamäen tavoitteena oli tehdä testi siitä, kuinka paljon oikeusvaltiossa toteutuvilla periaatteilla on sijaa tai onko sitä ollenkaan marxisti-leninistisessä järjestelmässä. Normatiivista tuomiota mihinkään suuntaan hän pyrki välttämään.

– Oikeusvaltiotesti menee näin: pystyykö marxismi-leninismi edes periaatteellisella tasolla läpäisemään oikeusvaltioon tarvittavat sisäiset valtion rajoitusmekanismit.

Tutkielmassa päädyttiin tulokseen, että on ilmeistä, ettei marxismi-leninismi ole toteutettavissa yhdessä oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Marxismi-leninismi jättää oikeusvaltioperiaatteen huomiotta sen kaikilla osa-alueilla.

– Yhteensopimattomuutta ei voi laskea sattumaksi, vaan marxisti-leninistinen maailmankuva on oikeusvaltioperiaatteen kanssa niin ristiriitainen, ettei näiden kahden samanaikainen toteuttaminen ole mahdollista, Tupamäki sanoo.

– Epäonnistumisen syyt ovat jatkuva, väkivaltainen vallankumouksellisuus, vallan keskittäminen yhdelle puolueelle ja tieteellisen sosialismin dogmaattisuus. Samalla tulin siihen tulokseen, että äärimmäinen sosialismi on aina totalitarismia.

Tupamäen mukaan keskustelu kommunismista on monesti keskittynyt enemmän sen taloudelliseen ulottuvuuteen. Kuitenkin kommunismi on laaja yhteiskuntafilosofinen maailmankatsomus.

– Siksi oikeustieteellinen tutkimus kommunismista on tärkeää yhtä lailla taloustieteellisen tutkimuksen ohella, vaikka se onkin tällä hetkellä merkittävästi vähäisempää.

Gradun mukaan ”marxismi-leninismin dogmaattisuus ja vastaanottokyvyn puuttuminen koituivat sen kohtaloksi. Enää on jäljellä yksi tarina liberalismista, johon on lisätty osin marxilaisen kritiikin ansiosta ulottuvuuksia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Marxisti-leninistien on puolestaan valittava, haastavatko he sen omalla tarinallaan uudestaan vai muokkautuvatko he sen mukaiseksi. Lopuksi on kuitenkin hyvä muistaa, että oli miten hienot tarinat tahansa, ne eivät koskaan riitä korvaamaan monimutkaista ja monipuolista koko totuutta”.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt