Taloyhtiön ainoa tapa puuttua on hallintaanotto, ja se on keinona usein tehoton, sanoo Isännöintiliiton lakiasiantuntija Jenni Valkama.
Valkaman mukaan hallintaanottoa ei juuri käytetä, koska siinä on taloyhtiölle monia haasteita.
– Se on prosessina hidas eikä sitä voi tehdä kevyin perustein. Ei taloyhtiö voi noin vain heittää ketään pihalle asunnosta, jos joku tai jotkut kokevat hänen elämäntapansa häiritseväksi, hän toteaa.
Ongelmaksi voi tulla myös hallintaanotetun asunnon käyttö, sillä taloyhtiöllä on velvollisuus vuokrata huoneisto, eikä vuokralaisen löytyminen ole välttämättä helppoa ainakaan kasvukeskusten ulkopuolella.
Jotta taloyhtiö voi puuttua häiritsevään elämään, pitää asia voida todentaa. Tämä tarkoittaa sitä, että häiriöstä kärsivän asukkaan on ilmoitettava isännöinnille häiriöstä kirjallisesti ja omalla nimellään.
– Toistuvista häiriöstä kannattaa pitää kirjaa, josta käy ilmi, milloin, minkälaista ja kuinka usein häiriöitä ilmenee. Kannattaa kysyä myös muilta naapureilta, häiritseekö meteli heitäkin. Taloyhtiön mahdollisuudet puuttua häiriöön ovat paremmat, jos häiriötä kokee useampi kuin yksi naapuri, Valkama sanoo.
Saatujen kirjallisten tietojen perusteella isännöitsijä arvioi taloyhtiön hallituksen kanssa, mihin toimenpiteisiin asiassa kannattaa ryhtyä. Jos muut keinot eivät riitä ja häiriöt jatkuvat, voi hallintaanottoon olla perusteita.
Suurin osa äänistä kuuluu normaaliin elämään
Yleisesti ottaen suurin osa naapurista kantautuvista äänistä on normaalia elämää, jota ei voi rajoittaa. Se, mikä kenellekin on häiritsevää, on yksilöllistä.
Myös talon rakenteet vaikuttavat siihen, miten hyvin äänet kuuluvat mihinkin asuntoon.
– Jos naapuri häiritsee tai viereisen asunnon äänet ärsyttävät, kannattaa aivan ensimmäisenä ottaa asia puheeksi naapurin kanssa. Hän ei ehkä tiedä, miten hyvin esimerkiksi soittimen ääni kantaa tai että koira haukkuu yksin ollessaan, Valkama sanoo.
Monessa taloyhtiön järjestyssäännöissä on merkintä yörauhasta, jolloin asukkailta toivotaan hiljaisuutta. Yörauha ei kuitenkaan tarkoita, etteikö esimerkiksi vuorotyöläinen saisi liikkua rapussa tai käydä suihkussa.
