Hallitus kokoontuu tänään budjettiriiheen. Aiheita ei listalta puutu, ja onneksi työllisyys on ainakin julkisuuden perusteella huomion keskiössä. Itse kannan erityistä huolta sote-alan työvoimapulasta.
Rumat luvut ovat monelle tuttuja. TEMin tuore ammattibarometri kertoo, että pahimmin työvoimapulaa kärsivistä ammateista 8/10 on sote-alalta. Neljän kärjessä olevat ammatit ovat kaikki sote-ammatteja. Vuoteen 2030 mennessä tarvitaan 200 000 uutta osaajaa.
Miksi tilanne on päässyt näin pahaksi? Syitä on monta. Yksi keskeinen on se, että Suomessa helposti ylisäännellään – kuvitellaan, että paperilla vaatiminen toimii. Ei elävä elämä niin toimi. Pitää osata katsoa, mikä on järkevää ja mikä on mahdollista.
Hoivamitoitus on hyvä asia, mutta se ei auta, jos hoitajia ei ole. Työvoimapulan ongelmaan on tarjolla kuitenkin hyviä ratkaisuja ja vieläpä ilman lakimuutoksia.
Tarvitaan lisää sote-alan koulutuspaikkoja kaikille asteille ja samalla myös lisää hakijoita niihin. Isossa roolissa on ylisääntelyn purku – maalaisjärjen käyttö: vaikka laki sallii hoiva-avustajien ja opiskelijoiden käytön, Valvira ja AVIt vaikeuttavat sitä tällä hetkellä merkittävästi tiukkojen tulkintojensa takia.
Työperäinen maahanmuutto on välttämätöntä, jos hoitajapulasta halutaan selvitä. Sen hankaluudet on saatava ratkaistua. Filippiineiltä halukkaat hoitajat eivät tällä hetkellä pääse Suomeen, koska suurlähetystömme Filippiineillä ei pysty käsittelemään oleskelulupia. Myös työperäisessä maahanmuutossa on turhaa ylisääntelyä. Ne sairaanhoitajakoulutuksen käyneet, jotka tänne EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta lopulta pääsevät, joutuvat käytännössä hoiva-avustajan töihin. Tarvitaan napakka näyttökoe, jonka turvin tulijat voisivat heti pätevöityä Suomessa lähihoitajiksi ja opintojen karttuessa sairaanhoitajiksi. Tämä nostaa samalla palkkatasoa, kun työtehtävät ovat vaativampia.
Kielikoulutus on tärkeää, mutta hoivatyössä ei tarvitse osata suomea täydellisesti. Riittää, että työssä pärjää.
Hoitajien tulosta ulkomailta Suomeen on vääriä käsityksiä, joilla luodaan aiheetonta mielikuvaa epäeettisyydestä. Filippiineillä on satoja tuhansia työttömiä sairaanhoitajia, joille Suomeen pääsy on houkuttelevaa. Perheenyhdistämisen mahdollisuuksia pitää parantaa, jotta he voivat saada tänne myös perheenjäsenensä ja näin edelleen parannettua Suomen työllisyyttä.
Entä sote-alan houkuttelevuus?
Tehyn ja SuPerin ehdotus työvoimapulan ratkaisemiseksi on työolosuhteiden parantaminen ja alan palkkojen nosto. Työhyvinvoinnin parantaminen onkin tärkeää, ja paljon sen eteen on jo tehty, muun muassa hoitajamitoitusten nosto, kunhan vielä varmistetaan sille rahoitus ja työvoima. Hyvä johtaminen on keskeisessä roolissa.
Palkkatason taustalla on niin yksityisen kuin julkisen sote-alan rajallinen palkanmaksukyky. Pääosa rahoituksesta myös yksityisellä sektorilla tulee verovaroin yhteiskunnalta, joka elää jo nyt yli varojensa. Taloustilanne heikentyy entisestään huoltosuhteen heiketessä. Kukapa meistä ei haluaisi hoitajille lisää palkkaa, mutta tähän ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua. Toisaalta kilpailu osaajista luo jo palkkaliukumaa ylöspäin.
Ihmettelen halua luoda kuvaa siitä, että sote-ala on raskasta ja epäkiitollista työtä, josta monet hakeutuvat muualle. Alan työvoimapula on yhteiskunnassamme valtaisa haaste, jota edelleen pahennetaan negatiivisella puheella. Tietenkin jokaisen työpaikan ja alan ongelmat on korjattava, mutta työvoimapulaa turhaan vaikeuttavia tekijöitä ei tällaisen haasteen edessä tarvittaisi.
Sen sijaan enemmän tulisi olla esillä se, että sote-ala jos joku on tulevaisuuden ala, jossa digitalisaatio ja teknologia avaavat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Millä muulla alalla pääsee takuuvarmasti koulutusta vastaaviin töihin? Hoitajapula ratkaistaan yhdessä, ilman vastakkainasetteluja. Alan maineen vahvistamisesta olisi hyötyä meille kaikille.
