Naisista 82 prosenttia haaveilee edelleen terveys- ja hyvinvointialasta. LEHTIKUVA/MARTTI KAINULAINEN

Heljä Misukka: Miksi emme löydä ratkaisua sukupuolittumiseen?

Suomessa ammatit ovat jakautuneet erittäin jyrkästi tyttöjen ja poikien ammatteihin.

Tämä ilmiö on vahva kansainvälisestikin verrattuna, vaikka meitä muuten pidetään tasa-arvon mallimaana. Kehitystä ei ole juuri tapahtunut, vaikka vuodet kuluvat ja kaikenlaisia hankkeita on pyritty tekemään.

Tilannetta kuvaa hyvin se, että 30 vuotta sitten, vuonna 1985 noin 90 prosenttia 25-29-vuotiaista naisista oli suorittanut sosiaali- ja terveysalan tutkinnon, kun tekniikan alan tutkinto oli vain 16 prosentilla. Kun katsomme nuorten toiveammatteja tänä päivänä, naisista 82 prosenttia haaveilee edelleen terveys- ja hyvinvointialasta, kun taas tekniikka kiinnostaa vain 17 prosenttia (Nuorisobarometri 2016). Nuorista 11-18-vuotiaista suomalaisista tytöistä 37 prosenttia olisi kiinnostunut työskentelemään luonnontieteiden ja teknologian parissa, kertoo Microsoftin teettämä tutkimus (2017).

Teknologia-alalla kuitenkin tarvitaan uutta työvoimaa, sillä juuri siellä työllisyys kasvaa voimakkaasti. Teknologiateollisuuden arvion mukaan ala tarvitsee yli 50 000 uutta osaaja muutaman lähivuoden aikana. Naisten osuus Teknologiateollisuuden yrityksissä on vain 21,6 prosenttia. Tekniikan alan yliopisto-opiskelijoista naisia on 27,4 prosenttia. Kuitenkin tiedämme, että tyttöjen matematiikan osaaminen on Suomessa maailman huipputasoa.

Ovatko esteet vain tyttöjen päässä? Näyttäytyykö teknologia-ala naisille edelleen vanhakantaisena miesten linnakkeena?

Ettei vaan olisi käymässä niin, että naiset edelleen hakeutuvat perinteisille aloille, kun miehet taas tulevaisuuden paremmin palkatuille kasvualoille? Sukupuolittumisella on musertavan suuri vaikutus naisten työmarkkina-asemaan ja palkkaukseen. Miten käy palkkaerojen tulevaisuudessa? Jos emme saa rajoja rikottua, naisen euro on edelleen murto-osa miesten eurosta.

Kun katsotaan, miten ja milloin nuoret tekevät valintoja ja päätöksiä uraansa koskien, on kiinnitettävä huomiota jo varhaiskasvatukseen. Korkeakouluun pyrittäessä se on jo liian myöhäistä. Jo varhaiskasvatuksessa kaikkia lapsia voidaan innostaa luonnontieteen ja matemaattisten aiheiden pariin leikin kautta. Tätä työtä tehdään myös esimerkiksi lapsille suunnatuissa tiedekerhoissa, joissa on tullut suosittuja viime vuosina, mutta joita edelleen ihan liian vähän.

Sukupuolittuminen alkaa jo peruskoulussa ja syvenee toisella asteella. Kun lukiolaisilta kysyttiin, missä vaiheessa he tekevät alavalintoja, kolmannen vuoden opiskelijoista neljännes ei ollut päättänyt ja 42 prosentilla päätös oli juuri ajankohtainen. Vain 14 prosenttia tiesi jo ekalla lukioluokalla oman alansa (Kun koulu loppuu -tutkimus, TaT). Koskaan ei siis ole liian myöhäistä kannustaa ja tukea nuoren alapohdintoja.

Tärkeimpiä yläkoululaisten tietolähteitä olivat opinto-ohjaaja, työelämään tutustumisjaksot (TET) ja vanhemmat tai sukulaiset. Heti näiden jälkeen tulivat ystävät, kesätyökokemukset sekä koulun järjestämät infot.

Lasten ja nuorten valintoihin vaikuttavat siis monet eri tahot ja tekijät, joten ei ole yhtä ainutta helppoa ratkaisua. Voimme kukin vanhempina, kummeina, isovanhempina, esimiehinä, opettajina ja lähellä olevina aikuisina vaikuttaa asenteisiin ja mielikuviin sekä nostaa esiin uudenlaisia roolimalleja ja esikuvia.

Kouluilla ja opoilla on kieltämättä iso rooli. Opettajankoulutuksessa ja oppimateriaalissa on aina kehittämisen varaa, vaikka asiaan on jo paljon huomiota kiinnitetty. Yritysten on varmasti mahdollista tehdä enemmän esimerkiksi rekrytoinneissa ja työssäoppimisessa puhumattakaan siitä, että nuoria eri koulutusasteilta kutsuttaisiin työpaikoille tutustumaan eri aloihin. Tulevaisuustyötä ei saa jättää yksin opettajien ja opojen harteille.

Blogi perustuu kirjoittajan Kokoomusnaisten ”Naiset huipulle” -seminaarissa pitämään esitelmään 18.9.2018

Heljä Misukka

Heljä Misukka

Heljä Misukka on OAJ:n koulutusjohtaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt