Pääministeri Paavo Lipposen (sd.) poliittisena erityisavustajana 2000-luvun alussa toiminut Mikael Jungner hämmästelee ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) päiväkirjoista paljastuneita uusia tietoja. Hän nostaa tässä yhteydessä esiin myös taannoisen Irak-gaten:
– Tuomiojan kirjan ehkä mielenkiintoisin, uusi näkökulma on se, miten voimakkaasti Tuomioja ja presidentti (Tarja) Halonen vehkeilivät Paavo Lipposta vastaan. Ja jos miettii sittemmin näitä (Anneli) Jäätteenmäen touhuja ja koko tätä Irak-gatea, herättää kysymyksiä, oliko sittenkään sattuma, että oppositiojohtaja sai Paavo Lipposen luottamukselliset keskustelut tietoonsa presidentin kansliasta. En nyt suoraan väitä mitään, mutta Tuomiojan kirjan perusteella näyttää siltä, että tässä on ollut rakenteilla lippos-vastainen salaliitto, Jungner sanoo Verkkouutisille.
Niin sanotulla Irak-gatella viitataan tapaukseen, jossa Jäätteenmäki hyödynsi salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja Lipposta vastaan vaalien alla 2003 liittyen Suomen tukeen Irakin jälleenrakennuksessa. Sittemmin selvisi, että vuoto oli tullut presidentin kansliasta ja asiasta tuomittiin presidentti Halosen silloinen neuvonantaja Martti Manninen. Keskusta voitti vaalit, mutta tapauksen johdosta Jäätteenmäki erosi pääministerin tehtävästään.
Jungnerin mielestä kirjan perusteella vaikuttaa siltä, että ”Tuomioja aktiivisesti sabotoi koko Lipposen kautta.”
Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja kuvaa vuosien 2001-2002 päiväkirjoissaan myös, miten Suomen Nato-jäsenyys oli Lipposelle ”kuningasajatus” ja että Tuomioja pelkäsi Lipposen vievän Suomen Natoon, mikäli SDP voittaisi vaalit ja Lipponen jatkaisi pääministerinä 2003. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Jungner toppuuttelee myös Tuomiojan Nato-tulkintaa:
– Ei tämä (Nato-kysymys) ihan noin suoraviivaisesti mennyt. Kyse oli pikemminkin siitä, että siinä oli mahdollisuus ja sitä ovea haluttiin pitää auki.
Jungnerin mukaan niin julkisuudessa kuin kabinettien sisälläkin oli jaettu sama, iso ajatus: Suomi länteen. Ensin EU:hun ja sitten lähelle Natoa.
– Kyllä se jäsenyys jäi aina kysymysmerkiksi. Sellaista vaihetta, että Lipponen olisi yrittämällä yrittänyt saada Suomea Naton jäseneksi, sellaista vaihetta ei koskaan tullut. Totta kai jäsenyydestä puhuttiin ja sitä ehkä mietittiin, mutta sellaista tekemisen meininki -vaihetta, sitä ei kyllä ollut.
