Hollantilainen menestyskirjailija, biologi Midas Dekkers julistaa ulostamisen olevan elämän pieniä riemuja. Tunnettu ranskalainen kirjailija Honoré de Balzac totesi: ”Mikään ei voita reippaan ulostuksen tuottamaa nautintoa. Silti ulostamisesta on tehty lähes salamyhkäistä, siitä ei juuri puhuta parhaimpienkaan ystävien kanssa.”
Kirjailijan mielestä ihmisten tulisi osoittaa jätöksilleen enemmän kunnioitusta. Kyse ei ole arvottomasta jätteestä, vaan monimutkaisen prosessin arvokas lopputuote. Ulostehan on myös elävää, grammassa kakkaa elää valtava määrä bakteereja.
Ennen kaupungistumisten nopeutumista Kiinassa arvioitiin noin 90 prosenttia ihmisulosteista päätyneen pelloille lannoitteeksi. Dekkers myöntää, että ihmisen uloste on joistakin pelottavaa, mutta se ei ole mikään syy heittää sitä menemään. Hän käyttäisi ulosteta enemmän lannoitteena juuri kompostikäymälän avulla.
Vessakäynnit
Vessassa ihminen on haavoittuvammassa asemassa kuin missään muualla, housut kintuissa ja pylly paljaana. Varmuuden vuoksi ovi yleensä lukitaan, koska ulostamaan ei pysty, jos ei tunne olevansa turvassa.
WC:ssä voi myös uppoutua omiin ajatuksiinsa tai esimerkiksi lukemiseen. Kirjailija Henry Miller totesi saaneensa parhaat lukukokemuksensa käymälässä.
Länsimaissa ihmiset istuvat paljon, myös wc:ssä. Dekkers arvioi, että kyykkyasento olisi ulostamisen kannalta järkevintä. Siinä peräaukon kohottajalihas aktivoituu itsestään, suolen mutka loivenee ja kakka valuu helposti ulos.
Länsimaissa käytetään yleisesti wc-paperia, joka on yllättävän nuori keksintö. Se patentoitiin vasta 1870-luvulla. Tosin pitkälle 1900-luvulle saakka sanomalehti oli hyvin yleinen pyyhintäväline. Vessapaperia kuluu paljon, koska ulosteen tarttumavoimaa vastaan paperi on heikko. Perhekäytössä yksi rulla ei pitkään riitä. Mallia voisi ottaa Aasian maista, missä vettä käytetään yleisesti takapuolen puhdistamiseen.
Suolihuuhtelut
Ihmiset ovat vuosituhansien ajan harrastaneet suolihuuhteluja. Muinaiset egyptiläiset käyttivät putkena kaislakorsia, huuhtelujen uskottiin auttavan useisiin sairauksiin. Varsinainen peräruiske kehitettiin 1500-luvulla, mutta vasta 1700-luvulla suolihuuhtelusta tuli todella suosittua.
Ranskan kuningas Ludvig XIV:n tiedetään ottaneen suolihuuhteluja hovin läsnä ollessa. Muodin levittyä yläluokan naiset ostivat suolihuuhteluaineita eri värisinä ja tuoksuisina. Kalleimmat ruiskulaitteet oli tehty kullasta. Peräruiskeiden arveltiin olevan ihmelääke kaikkiin vaivoihin, sama ajatushan oli kuppauksessa, paha oli saatava elimistöstä pois.
Nykyisin suolihuuhtelut ovat tehneet paluun entistä ehompana. Colonic -hoidoissa kymmeniä litroja vettä pumpataan yhdellä letkulla sisään ja toisella ulos. Kriitikoiden mielestä sivuvaikutuksina voi olla suolatasapainon horjuminen, ripuli ja tulehdukset. Dekkers itse ei näe mitään syytä huuhdella sisuskaluja.
Kaasu
Ulostamisen ja virtsaamien ohella ihmisestä poistuu jätettä myös kaasuina. Kun suolistoon joutuu ilmaa, seuraava venttiili on vasta peräaukossa. Kirjan tekijä on luokitellut pierut A -ja B-tyyppeihin. Ensimmäiset eivät haise, koska ne koostuvat typestä, hapesta ja hiilidioksidista.
B-tyypin päästön haju johtuu muun muassa rikkivedystä, jota syntyy hajoamistuotteena vanhoista suolen seinämän soluista tai rikkipitoisista aminohappoja sisältävistä kasveista, joita ovat muun muassa pavut, kaalit, ja sipulit. Lisäksi monissa elintarvikkeissa on rikkiä sulfiittien muodossa.
Pierujen ongelma on, ettei niille aina voi mitään. Tarvetta ei välttämättä ehdi edes tuntea ennen kuin on liian myöhäistä. Lisäksi pieruun liittyy kova merkkiääni, joka paljastaa syyllisen. Ääni syntyy peräaukon värähtelystä.
Harvalle asialla nauretaan yhtä makeasti kuin äänekkäälle pierulle. Hyvin ajoitettu kaasupäästö on pelastanut monta pitkäveteistä kokousta tai luentoa. Pieruhuumorilla tehdään myös rahaa, jo 1930-luvulta saakka on myyty pierutyynyjä.
Piereskelyä on yritetty myös kieltää lainsäädännöllä. Malawissa tehtiin vuonna 2011 lakialoite, jossa ihmisiä olisi voitu rangaista ilman pilaamisesta. Asiaan otti kantaa myös yhdysvaltalainen näyttelijä Whoopi Goldberg. Hän ilmoitti, ettei matkustaisi enää Malawiin, jos laki tulisi voimaan. Näyttelijän mielestä piereskely on yksi hauskimpia asioita elämässä.
Uloste taiteessa
Ulostetta voi käyttää myös taiteessa. Suomessa tämän tietävät ainakin ne katsojat, jotka näkivät Jumalan teatterin näytöksen Oulun kaupunginteatterissa vuonna 1987. Tästä tapahtumasta ei teoksessa tosin ole mainintaa.
Italialainen taitelija Piero Manzoni näki kakassa taiteellista ja taloudellista arvoa. Hän möi vuonna 1961 galleriassa ulostettaan 30 gramman annoksina 90 purkin verran. Purkit olivat tiiviisti suljettuja, numeroituja, signeerattuja ja etiketissä oli neljällä kielellä kirjoitettu: Taiteilijanpaskaa. Vuonna 2007 huutokaupassa yhden purkin hinnaksi tuli 124[nbsp]000 euroa eli noin 3[nbsp]000 kertaa alkuperäistä hintaa korkeampi summa.
Midas Dekkers: Helpotuksen historia. Suomentanut Sanna van Leeuwen. 244 sivua. Docendo Oy.
Kirjoittanut: JARKKO KEMPPI
