Verkkouutiset

Venäjä hakee puskurivaltioita – koskee Suomeakin

Venäjä katsoo olevansa suurvalta, jolla on suuremmat oikeudet kuin muilla.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatman Housen tutkija Keir Giles on keskittynyt erityisesti Venäjän sotilaspolitiikkaan ja asevoimiin. Hänen teoksensa Moskovan opit on tarkoitettu kaikille niille, jotka eivät ymmärrä Venäjää ja sen johtajien käyttäytymistä. Kirjan tavoitteena on tuoda esiin maan erityispiirteitä ja syitä vastakkainasettelulle.

Yksi ongelma länsimaisissa tiedotusvälineissä on niiden tapa käyttää tietolähteenä Venäjän liberaaleja, hyvin koulutettuja länsimyönteisiä henkilöitä. Heidän antamansa kuva Venäjästä poikkeaa merkittävästi väestön valtaosan asenteista.

Gilesin mukaan pitäisi ohittaa ne henkilöt, joita länsimaisissa medioissa eniten siteerataan, vaikka tämä merkitsikin luopumista tutuista ja lohdullisista kuvauksista. Olisi kohdattava vähemmän miellyttävät venäläiset käyttäytymismuodot ja maailmankäsitykset. Venäjällä on hyvin vähän yhteistä läntisen Euroopan moraalin, etiikan ja arvojärjestelmän kanssa.

Yhdeksi esimerkiksi Giles nostaa kunnioituksen. Se on yksi tärkeimmistä asioista, joita Venäjä hakee muulta maailmalta. Paradoksaalista on, että Venäjä tekee kovin vähän sellaista, millä ansaita kunniaa muualla kuin kotimaassa. Turhautuminen siitä, ettei Venäjä ole aina saanut riittävästi kunnioitusta, selittää monesti Moskovan sotaisan retoriikan. Venäjällä on perinteinen käsitys, että kunnioitus on sama kuin pelko.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen länsimaissa ajateltiin Venäjän kehittyvän automaattisesti kohti liberaalia demokratiaa. Tässä nähtiin suuri pettymys. Putin totesi vuonna 2005, että Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi. Tämä lausunto herätti ihmetystä ja myös kauhua länsimaissa. Samalla kertaa nähtiin selkeästi, miten suuret käsityserot 1990-luvun alun tapahtumista vallitsivat Venäjällä ja lännessä.

Suurvalta vai ei?

Giles pohtii Venäjän asemaa maailmassa. Kylmän sodan päättymien jälkeen länsivalloissa tehtiin tietoinen päätös kohdella Venäjää Neuvostoliiton oikeutettuna seuraajana. Siten Venäjälle suotiin maailmassa asema, joka ei ollut missään suhteessa sen heikentyneeseen merkitykseen.

Saman linjan mukaisesti Venäjälle myönnettiin paikka G7:ssa, vaikka se ei millään muotoa täyttänyt demokraattisten johtavien talousmahtien kriteerejä. Samoin Venäjä peri Neuvostoliiton paikan YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä.

Länsimaiset analyytikot tuovat herkästi esille Venäjän verrattain pienen bruttokansantuotteen, alikehittyneen talouselämän ja kapea-alaisen kansainvälisen vaikutuksen. Silti Giles katsoo, että Venäjä on saanut ihailtavan tehokkaasti kansainvälisen yhteisön unohtamaan, ettei se ole sotilaallinen tai taloudellinen suurvalta. Tämänhetkinen Venäjän valta-asema on seurausta lännen epäjohdonmukaisuudesta, jakautuneisuudesta ja yhteistyökyvyttömyydestä.

Venäjä katsoo olevansa suurvalta, jolla on suuremmat oikeudet kuin muilla. Venäjällä on perinteisesti uskottu raakaan sotavoimaan ja se myös pääasiassa määrittää kansallisen statuksen. Nykyään Venäjän asevoimat ovat vahvemmat ja vaikutusvaltaisemmat kuin milloinkaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Gilesin mukaan suurvalta-ajatus ja paremmuus muihin maihin verrattuna ovat olennainen osa Venäjän kansallista identiteettiä. Samoin kuin järkkymätön usko siihen, että Venäjä on tärkeä ja relevantti aina, kaikkialla ja kaikissa tilanteissa. Venäjän interventiot esimerkiksi Syyriassa ovat osoittaneet sen halua esiintyä suurvaltana.

Tulevaisuuden haasteet

Giles arvioi, että Venäjä tulee olemaan haaste lännelle jatkossakin, koska arvomaailmat ovat niin erilaiset. Suomeakin koskee ennuste, jonka mukaan Venäjä vaatii edelleen puskurivaltioita suojakseen, jotta sotilaalliset uhat saataisiin pidettyä riittävän etäällä. Tässä Venäjän intressit törmäävät väistämättä läntisiin arvoihin, joiden mukaan pientenkin valtioiden tulisi olla suvereeneja ja itsenäisiä. Siten Venäjän naapurivaltiolla on edessään vaikeita poliittisia ja strategisia valintoja.

Venäjä näyttäisi odottavan, että isot eurooppalaiset valtiot ja ennen kaikkea Yhdysvallat olisivat ennen pitkää valmiita solmimaan vuoden 1945 Jaltan konferenssin kaltaisia sopimuksia, joilla etupiirit sovitaan suurvaltojen kesken. Moskova katsoo, että sillä on laillinen oikeus etupiiriin. Ongelmia syntyy, kun muut maat eivät halua kuulua tuohon etupiiriin. Tästä Ukraina on tällä hetkellä selvin ilmentymä.

Olisi syytä myöntää, etteivät lännen arvot ja tärkeimmät intressit ole sovitettavissa Venäjän tavoitteisiin. Historiassa on osoitettu toistuvasti, että Venäjä kunnioittaa vahvuutta ja halveksuu kompromisseja ja mukautumista.

Gilesin konkreettinen neuvo on, että länsi investoisi kunnolla ja pitkällä aikavälillä Venäjän aggressiivisten ja vihamielisten toimien torjumiseen. Tähän täytyy liittyä sotilaallista voimaa, jota on oltava valmis tarvittaessa myös käyttämään. Ongelmallista on, että eräissä länsimaissa vahvan vakituisen armeijan ylläpito sekä kalustoon sijoittaminen on katsottu vanhanaikaiseksi.

Keir Giles: Moskovan opit. Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä. Docendo Oy.

JARKKO KEMPPI

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)