Eri puolilla Venäjää kohtaa maanpaossa elävän oppositiovaikuttajan ja entisen oligarkin Mihail Hodorkovskin mukaan usein näkymiä, jotka tuovat mieleen elokuvalavasteet sodan runtelemasta, köyhästä ja raunioituneesta Euroopasta.
– Tähän on lukuisia syitä: kyvyttömyys hallita, kaikkialla läsnä oleva korruptio, monopolit, joille kukaan ei mahda mitään. Kreml on myös syyllistynyt vakavaan virheeseen, kun se on päättänyt tehdä messiaanisesta tehtävästään Venäjän supervaltastatuksen palauttamiseksi ensisijaisen poliittisen prioriteetin, Hodorkovski arvioi äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Gardariki, the Land of Cities, josta ranskalainen La Règle du Jeu -verkkolehti on julkaissut otteita.
– Ajatus supervalta-asemasta on vaarallinen myytti – pyrkimys, joka on ristiriidassa Venäjän nousevan kansakunnan todellisten tarpeiden kanssa, hän sanoo.
Neuvostoliiton hajottua Venäjän ei olisi hänen mielestään tarvinnut suistua jälki-imperialistiseen kriisiin, kuten on tapahtunut, vaan syvällinen henkinen, poliittinen ja sosioekonominen muutos olisi voinut avata maalle edellytykset todelliseen kukoistukseen.
– Venäjän vallanpitäjät valitsivat kuitenkin toisen tien: kaikkien voimavarojen uhraamisen menneisyyden jäljittelyyn lopulta onnistumatta kuin luomaan illuusion kansallisesta renessanssista ja Venäjän valta-aseman paluusta, hän toteaa.
Rautaesirippu takaisin
Presidentti Vladimir Putinin hallinto tarkastelee Hodorkovskin mukaan ”suuruutta” lähinnä ulkopolitiikan näkökulmasta.
– Sen päämääränä on maailman jakaminen etupiireihin Venäjän, Kiinan ja lännen kesken. Ne alueet, jotka palautuisivat Venäjän hallintaan, Kreml haluaa alistaa ehdottomaan poliittiseen ja sotilaalliseen vaikutusvaltaansa ja pystyttää uuden rautaesiripun, hän sanoo.
– Tämä pakottaa meidät kysymään, miksi maailman suurin valtio haluaa kontrolloida entistä suurempaa aluetta. Vastaus on, että nyky-Venäjää johtavat henkilöt, joilla on vanhentunut näkemys kansainvälisestä politiikasta, hän toteaa.
Kremlin visio uudesta maailmanjärjestyksestä on Hodorkovskin mukaan kiteytettävissä kolmeen tavoitteeseen. Kaikki kansainväliset suhteet ovat ensinnäkin Putinin hallinnon mielestä nollasummapeliä. Siksi mitään kompromisseja ei pidä tehdä ja kaikissa liittosuhteissa piilee ansa.
Toiseksi maa-alueilla nähdään olevan keskeinen merkitys. Omassa hallinnassa olevat alueet ovat tässä ajattelussa vallan, vaurauden ja vaikuttavuuden lähde – siksi johtajan tehtävänä on valloittaa uusia alueita.
Kolmanneksi koko maailman katsotaan jakautuvan täsmällisesti määriteltäviin etupiireihin. Oman etupiirin kasvattamista pidetään niin ollen Venäjän ulko- ja sisäpolitiikan perustavanlaatuisena velvollisuutena.
Taustalla johtajien oma etu
Venäjän ja lännen välinen vastakkainasettelu on Hodorkovskin mielestä tosiasiassa Venäjän eliittien taistelua omien etuoikeuksiensa turvaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ne voivat jatkossakin mahdollisimman vapaasti säilyttää ja kuluttaa Venäjältä ryöstämiään varoja lännessä.
– Putinin hallinto ei aseistaudu ja projisoi sotilasvoimaa hyökätäkseen länttä vastaan, koska Kreml tuntee sotilaallisen vahvuutensa rajat. Se tekee niin pikemminkin pakottaakseen lännen alistumaan ehtoihinsa, joiden mukaan Venäjän on saatava säilyttää ”perinteinen” etupiirinsä eikä muiden tule siihen jatkossa enää puuttua, hän sanoo.
– Onko tämä sitten Venäjän kansallisen edun mukaista? Tietenkään ei ole. Venäjän todellinen kansallinen etu on täsmälleen päinvastainen: päästä ulos kansainvälisestä eristyksestä ja eroon nykyisestä hallitsevasta luokasta, joka on maan surkean nykytilan aiheuttanut, hän toteaa.
