Brittiläinen toimittaja Jack Fairweather työskenteli vuosia kootakseen puolalaisen Witold Pileckin elämätarinan. Hän oli henkilö, joka meni vapaaehtoisesti Auschwitzin pahamaineiselle vanki- ja tuhoamisleirille.
Saksan hyökättyä Puolaan syksyllä 1939 Pilecki palveli ratsuväessä vänrikkinä. Puolan tappion jälkeen hän toimi vastarintaliikkeessä. Sen johdossa tuli ajatus lähettää tiedustelija salamyhkäiselle leirille. Tehtävänä oli kerätä tietoja, muodostaa vastarintasoluja ja mahdollisuuksien mukaan nostattaa leirillä kapina.
Valinta kohdistui Witoldiin. Perheelliselle miehelle ehdotus Auschwitziin menemisestä oli järkytys ja hän vaati muutaman päivän miettimisaikaa. Riskit olivat valtavat, miehittäjäthän saattoivat ampua hänet heti pidätettäessä puhumattakaan tilanteesta leirillä. Viimein hän suostui ja jättäytyi saksalaisten vangiksi. Se oli helppoa, koska saksalaiset pidättivät armeijaikäisiä miehiä jopa suoraan kadulta.
Witold pääsi Auschwitziin ja hänet kirjattiin sisään numerolla 4859. Paitaansa hän sai punaisen kolmion, mikä tarkoitti poliittista vankia.
Mies sai hyvin pian omakohtaisesti kokea leirielämän julmuuden, jo saapumispäivänä hän menetti kaksi hammastaan vartijavangin eli kapon lyödessä häntä kasvoihin. Majoitusolot olivat ahtaat, noin 30 neliön huoneeseen tungettiin sata miestä ja yhdellä patjalla nukkui kolme miestä. Järkytyksestään huolimatta Witold päätti aloittaa työnsä.
Vastarinta
Jo pari ensimmäistä päivää karsi heikoimmat yksilöt pois. Useimmat sopeutuivat niin hyvin kuin pystyivät kaventamalla näköalansa pelkkään ruoan, turvallisuuden ja suojan etsimiseen.
Pilecki omaksui nopeasti leirin säännöt ja hän alkoi vähitellen muodostamaan vastarintasoluja. Oma vaivansa oli tarkkailla sopivia henkilöitä ja sitten varovasti lähestyä heitä. Moniin teki vaikutuksen, että Witold oli tullut leirille vapaaehtoisesti. Rekrytointia helpotti, että leiri laajeni koko ajan ja uusia vankeja tuli säännöllisesti. Leirillä oli myös muita vastarintaorganisaatiota, mutta kapinaan nouseminen oli vielä toiveajattelua.
Pilecki pohti, miten hän saisi välitettyä tietoja Varsovaan. Kirjallista raporttia ei voinut kuvitellakaan, vaan tiedot oli välitettävä suullisesti, vapautettujen vankien avulla. Auschwitzistä puolalaisvankien oli joissain tapauksissa mahdollista päästä pois, useimmiten sukulaisten lahjusten avulla. Ensimmäinen raportti lähti liikkeelle lokakuussa 1940.
Pako
Marraskuussa 1942 Witold sai ensimmäistä kertaa tietää, mitä hänen välittämilleen tiedoille oli tapahtunut. Hyvä uutinen oli, että raportit olivat saapuneet perille Varsovaan ja sieltä välitetty pakolaishallitukselle Lontooseen. Ikävämpää oli kuulla, että vielä tuolloin johtotaso ei ollut kiinnostunut Auschwitzistä vaan itärintaman tapahtumista.
Witold alkoi suunnitella pakenemista. Hän kuvitteli aidosti, että Varsovassa hän voisi suostutella vastarintajärjestön tekemään iskun leirille. Pilecki oli itse osallistunut kymmenien pakoyritysten suunnitteluun, mutta onnistumisen mahdollisuudet olivat vähäiset.
Pilecki valitsi muutaman vastarintasolun miehen kanssa yritysajankohdaksi pääsiäisen, jolloin osa vartijoista oli lomalla tai humalassa. He onnistuivat liittymään työyksikköön, joka pääsi leirin ulkopuolelle. Tilaisuuden tullen he pakenivat, mutta pakomatka oli täynnä riskejä. Miehillä ei ollut rahaa eikä henkilöllisyystodistuksia ja perässä olivat sekä SS että Gestapo.
Raportti
Dramaattisten vaiheiden jälkeen Pilecki pääsi elokuussa 1943 Varsovaan ja hän yritti taivutella vastarintaliikkeen johtoa tekemään hyökkäyksen Auschwitziin. Johtajat eivät täysin uskoneet, että leirillä voisi toimia kapinaan valmiita olevia soluja. Edelleen pääpaino oli maanlaajuisen kansannousun organisoimisessa ja lisähuolta aiheutti neuvostojoukkojen lähestyminen.
Witoldin ei auttanut muu hyväksyä päätös ja hylätä kapinasuunnitelma. Hän keskittyi kirjoittamaan uutta, täydennettyä raporttia Auschwitzin tapahtumista.
Syksyllä 1944 Witold oli mukana Varsovan kansannousussa, joka päättyi saksalaisten voittoon. Pilecki joutui sotavangiksi ja hänet siirrettiin Etelä-Saksaan. Saksan antauduttua matka jatkui Italiaan, jossa oli puolainen armeijakunta, joka oli taistellut brittien alaisuudessa.
Italiassa Witold alkoi jälleen kirjoittaa muistojaan Auschwitzista, nyt laajemmin kuin koskaan. Lopulta koossa oli noin sadan sivun laajuinen raportti. Pilecki itse siirtyi Puolaan, missä hän joutui vaikeuksiin ja teloitettiin vuonna 1948 maanpetoksesta epäiltynä.
Witoldin teksti vietiin Lontooseen, missä pakolaiset yrittivät saada sille kustantajan, mutta turhaan. Yksi versio Auschwitzin tapahtumista painui unholaan vuosikymmeniksi. Kommunistisen Puolan historiassa ainoastaan kommunistit nähtiin sankareina ja Witoldin ryhmää luonnehdittiin protofasistiseksi sivuilmiöksi.
Lännessä Witold Pilecki nostettiin esiin 1970-luvulla ja vuonna 2000 Puolassa ilmestyi elämäkerta, joka nosti hänet maan kansallissankarien joukkoon.
Jack Fairweather: Mies joka murtautui Auschwitziin. 427 sivua. Suomennos Jorma-Veikko Sappinen. WSOY.
JARKKO KEMPPI
