Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho (kok.) vaatii hallitusta tuomaan ripeällä aikataululla eduskuntaan vanhuspalvelulain uudistuksen.
– Vanhuspalvelulain ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoitus astui voimaan lokakuussa, mutta muut vanhustenhoidon osa-alueet, kuten kotihoito ovat jääneet huomiotta, hän toteaa.
Laiho on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen hoitajamitoituksen vaikutuksista, kotihoidon tilanteesta ja vanhuspalvelulaista.
Ympärivuorokautisen hoivan piirissä olevien yli 75-vuotiaiden osuus on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana runsaasti. Vuoden 2000 lopussa 75 vuotta täyttäneiden osuus oli kymmenen prosenttia ja vuonna 2019 vastaavasti kahdeksan prosenttia ja samaan aikaan 75 vuotta täyttäneiden määrä on kuitenkin kasvanut 54 prosenttia.
Laihon mukaan kotihoidon turvin elää yhä huonokuntoisempia vanhuksia kotona, ja ympärivuorokautista hoivapaikkaa on yhä vaikeampi saada.
– Niin sanotun hoitajamitoituslain nurja puoli on jo nähtävissä. Kun ympärivuorokautista hoivaa varustetaan nyt kunnissa lain voimalla, niin näyttää uhkaavasti sille, että kunnat vähentävät ympärivuorokautisen hoivan asukaspaikkoja ja suunnittelevat palveluita, joilla kiertää hoitajamitoitusta, Laiho arvioi.
Hänen mukaansa hoitajapula voi ajaa kuntia suosimaan välimuotoisia asumispalveluita, joissa ei tarvita yhtä paljon hoitohenkilökuntaa kuin tehostetussa palveluasumisessa.
– Ympärivuorokautisen hoivan paikkoja ei voida vähentää. Kotona asuu jo erittäin monisairaita ja huonokuntoista vanhuksia, jotka vaativat runsaasti kotihoidon tukea ja ammattilaisten osaamista. Jos kotona ei enää pärjää ja ympärivuorokautiseen hoitoon ei pääse, voidaan puhua jo heitteillejätöstä, huomauttaa Laiho.
Tämänhetkisen vanhuspalvelulain mukaan ympärivuorokautiseen hoivoon pitää päästä kolmen kuukauden sisällä, mutta aina paikka ei järjesty edes määräajassa.
– On kohtuutonta, että vielä siinä vaiheessa, kun kotona pärjääminen on todettu mahdottomaksi, hoivapaikkaa pitää jonottaa. Omaisetkin saavat pelätä lähteekö muistisairas vanhus talvipakkaseen tai joutuuko läheinen muuhun vaaraan hoivapaikkaa odottaessa, selventää Laiho.
Hän huomauttaa, että kunnille ei ole olemassa myöskään valtakunnallisia kriteerejä ympärivuorokautiseen hoivaan pääsystä.
– Kuntien kesken on valtavaa hajontaa, millä kriteereillä ja ketkä pääsevät palveluihin. Hoivapaikan saaminen ei saa olla huutokauppaa, vaan ympärivuorokautiseen hoivaan on päästävä, jos kotona ei enää pärjää, toteaa Laiho.
