Luonnonvarakeskus Luke on kysellyt eri viranomaisten, luonnon käyttäjien ja luontoharrastajien näkemyksiä ympäristökonflikteista. Vastanneiden mieleen ovat Luken mukaan parhaiten jääneet 1960-luvun vesivoimaristiriidat.
Metsien käytön kiistat ovat puolestaan olleet yleisiä 1960-luvulta tähän päivään. 1970-luvulla metsäasiat nousivat kaavoituksen rinnalle tärkeimmiksi ristiriitojen aiheiksi. Viime vuosikymmeninä myös yleiset luonnonsuojelukysymykset ovat nousseet yhä tärkeämmiksi.
– 2000-luvun puolella petokysymykset ja kaivokset ovat nousseet merkittävämpien ristiriidan aiheiden joukkoon, kertoo erikoistutkija Seija Tuulentie Lukesta.
Kaavoitusristiriidat ovat moninaisia. Luken mielestä niiden lisääntymisen voi tulkita johtuvan entistä intensiivisemmästä maankäytöstä kaupunkien ja taajamien ympäristössä sekä väestön entistä voimakkaammasta keskittymisestä kaupunkeihin.
Uusin kiistanaihe on tuulivoima, joka erottui omaksi teemakseen vasta 2000-luvulla. Muista energialähteistä ristiriitoja on aiheuttanut eniten vesivoima. Myös turvetuotanto on aiheuttanut kiistoja etenkin 2000-luvulla. Matkailuun liittyvät kiistakysymykset ovat lisääntyneet viime aikoina.
– Eri alojen välisistä ristiriidoista tutkimuksessamme nousivat esiin muun muassa kaivosalan suhteet matkailuun ja virkistyskäyttöön sekä poroelinkeinoon. Tuulivoimahankkeet puolestaan nähtiin ristiriitaisina asumisen kanssa, kuvailee Tuulentie.
Mielipiteet tuulivoimasta hajottivat kyselyssä Luken mukaan sekä luonnonsuojelijoiden että metsäalan rivejä. Luonnonsuojelupiirien edustajat pitivät tuulivoimaa todella ristiriitaherkkänä alana, mutta paikallisten yhdistyksien mielestä riitaa on vain hieman.
Vastaajat pitivät tiedollisia eroja merkittävinä konfliktien syinä. Tietoa ympäristön käytöstä ja ympäristön tilasta on nykyään saatavilla paljon, mutta eri osapuolilla saattaa olla erilainen tieto asiasta. Myös tiedon valikointi ja siihen perehtyminen on yhä vaativampaa. Sama tieto voi myös johtaa erilaisiin reaktioihin ja toimiin.
Ympäristötietoisuutta herättelevien laajojen periaatteellisten kiistojen tilalle ovat Luken mukaan tulleet entistä korostuneemmin paikalliset kiistat. Tällaiset kiistat koskevat muun muassa tuulivoimapuistojen sijaintia ja täydennysrakentamisen uhkaamia kaupunkimetsiä.
