Metsäteollisuus ja metsänomistajat pelkäävät, että Suomen metsänhoito ei täytä uuden EU-asetuksen vaatimuksia. Asetus koskee niin sanottua kestävää rahoitusta. Seuraus olisi, että rahoittajat alkavat katsoa karsaasti metsäalaa.
– Asetus lähtee omille teilleen ja poikkeaa reaalimaailmasta ja lainsäädännöstä. Meille sanotaan, että sori, teidän toimintanne ei ole kestävää, harmittelee MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen.
Kyseinen asetus on EU-luokittelu, jossa arvioidaan, mitkä toimialat ja millainen toiminta täyttää kestävyyden ehdot ja voi siten saada kestävää rahoitusta. Kestävyys voi tarkoittaa useita asioita, mutta yleisesti ottaen se merkitsee luonnonvarojen pitkäjänteistä käyttöä. Asetus kulkee EU-slangissa nimellä taksonomia.
Taksonomia-asetus on laadittu ennen kaikkea finanssialan toiveesta. Asetus hyväksyttiin EU-parlamentissa viime kesänä. Nyt EU-komissio valmistelee niin sanottu delegoitua säädöstä, jolla tehdään tarkennuksia asetuksen ilmastopykäliin. Asetus tulee joka tapauksessa voimaan vuoden 2022 alussa, mutta ilmastopykälien sisällöstä kiistellään vielä.
Metsäteollisuus suhtautuu epäillen ilmastopykäliin ja katsoo, että niissä sivuutetaan täkäläinen kestävä metsätalous.
Ensinnäkin metsäsuunnitelma tulisi pakolliseksi metsänomistajalle. Suunnitelmia tehdään Suomessa nykyäänkin, mutta se on vapaaehtoista. Yksityismetsänomistajille on myös kehitetty metsään.fi-palvelu, mutta se ei ehkä täyttäisi EU-vaatimusta. Toiseksi metsätalouden ilmastovaikutuksia pitäisi arvioida 20 vuoden ajanjaksolla, ja kasvihuonekaasujen tasapainon pitäisi parantua verrattuna ”tavanomaiseen” toimintaan. Tavanomaisuuden käsite ei ole teollisuudelle selvinnyt.
Kolmanneksi taloudellinen toiminta ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa ympäristötavoitteille. Metsätaloudessa tulisi suosia luonnonläheisiä menetelmiä, mikä tekisi lannoittamisesta ja lahontorjunnasta urealla kyseenalaista. Tätä teollisuudessa ihmetellään, koska lannoittaminen lisää puiden kasvua ja siten lisää hiilinieluja.
Neljänneksi komissio on luonut nykyisen kestävän metsätalouden rinnalle ”paremman” tai ”edistyksellisen” metsätalouden (improved forest management) käsitteen. Sen sisältö ei ole teollisuudelle ja metsänomistajille selvinnyt. Hakkaraisen mukaan ei ole varmaa, riittääkö vaikkapa metsäsertifiointi täyttämään ehdot.
– Kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa. Joku siellä irrallaan reaaliprosessista suunnittelee tätä puhtaasti rahoituksen näkökulmasta, Hakkarainen moittii.
Tärkeää on huomata, että taksonomia-asetus ei suoraan velvoita metsäteollisuutta ja metsänomistajia mihinkään. Se on laadittu ennen kaikkea rahoitusalan yrityksille. Pankit ja sijoittajat ovat näet kaivanneet tietoa siitä, mitkä kohteet täyttävät kestävyyden vaatimukset ja mitkä eivät. Monet rahoituslaitokset ovat sitoutuneet ilmastopäästöjen vähentämiseen, ja taksonomia-luettelon avulla ne voivat osoittaa, että sitoutuminen johtaa myös käytännön toimiin.
Sekin kannattaa muistaa, että taksonomia ei koske yksin metsää, vaan myös vaikkapa energiantuotantoa, maataloutta ja liikennettä. Ydinvoimaa komissio ei halua lukea kestäväksi energiantuotantomuodoksi.
EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) vertaa taksonomia-luokittelua luomuruokaan. Luomu tarkoittaa, että ruoka on tuotettu ilman lannoitteita ja torjunta-aineita. Jotta ruokapakkaus saa luomuleiman, tuotannossa täytyy noudattaa tarkasti määriteltyjä luomusääntöjä.
Vastaavasti, jos vaikkapa pankki perustaa kestävän kehityksen rahaston, sen pitää jollain tavoin todistaa, että sijoitus todella noudattaa kestävän kehityksen periaatteita. Tähän tarpeeseen vastaa EU:n taksonomia-luokitus.
– Jos sanoo, että tämä on kestävä investointi, pitää noudattaa taksonomiaa. Voi tehdä tavallisia investointeja, niitä ei kielletä eikä niistä rangaista, eikä tule sellaisia esteitä, ettei voisi sijoittaa, Pietikäinen sanoo.
Hänen mukaansa taksonomia-luokittelun takana on iso tavoite: leivotaan ilmasto- ja ympäristäriskit kirjanpitoon. Rahoituslainsäädännössä on ollut ”systeemivirhe”, jota yritetään korjata, hän toteaa.
– Meillä on ulkoiskustannusten harha. On ajateltu, että talous toimii yksin ilman ympäristövaikutuksia.
Hänen mukaansa luokittelu ei merkitse joko–tai-linjauksia.
– Jako kestävään ja kestämättömään on liukuva. Ääripäiden välille mahtuu kaikenlaista.
Pietikäinen toimi EU-parlamentissa taksonomia-asetuksen raportoijana eli hän valmisteli parlamentin mietinnön. Jos sitä ennen hän on puhunut vuosien ajan taksonomia-luokittelun puolesta. Hänen mukaansa finanssiala on pyytänyt sitä jo kymmenen vuoden ajan.
– Esimerkiksi vakuutusala joutuu katsomaan tulevaisuuden riskejä, ilmastonmuutos on peevelin iso riski, joka uhkaa tuhota koko taloussysteemin. Finanssialalla tämä on ymmärretty paremmin kuin politiikassa, Pietikäinen sanoo.
”Aluksi hyvä idea”
Hakkarainenkin sanoo, että taksonomia-asetuksen lähtökohta on hyvä. MTK ei vaikutakaan runsaan vuoden takaisessa tiedotteessaankaan erityisen huolestuneelta.
– Alkuaan idea kaksi vuotta sitten oli, että luokittelu perustuu olemassaolevaan lainsäädäntöön ja kestävyyskriteereihin. Nyt sitten tällainen tulee. Siellä sorvataan jotain aivan uutta, Hakkarainen harmittelee.
Hän sanoo, että vuosi sitten aloittanut EU-komissio on tiukentanut ympäristölinjaansa. Edellinen komissio vielä pohti, miten luonnonvaroja voidaan hyödyntää hyvinvoinnin lisäämiseksi, mutta nykyisen komission ohjelmassa ilmasto ja monimuotoisuus ovat ajaneet ohi.
– Komission Green Deal on kasvustrategia, mutta sieltä puuttu metsäsektori kokonaan. Teräksestä, betonista ja autoteollisuudesta kyllä kannetaan huolta. Tämä on yhtä hulabaloota.
Pietikäinen rauhoittelee metsäväen huolia. Hänen mielestään Suomi voisi hyötyä siitä, että koko Eurooppaa koskee sama luokittelu. Tällä tavoin saadaan tiukat kriteerit koskemaan kaikkia EU-maita, eikä yksikään pysty ohittamaan niitä kansallisella ohjeistuksella.
– Kun meillä on yhteismitallinen raportointi, voimme katsoa Euroopassa ja jopa globaalisti miten metsänhoito toimii. MTK ja teollisuus mainostavat itsekin, että olemme parhaita, Pietikäinen toteaa.
Hakkarainen pohtii sitäkin, mitä tapahtuu valtion maksamille metsätalouden tuille.
– Tullaan aika erikoiseen kysymykseen. Voiko valtio myöntää rahoitusta sellaiseen toimintaan, josta Brysselissä on todettu, että se on kestämätöntä?
