Mentalismi on taikuutta ja kyky vaikuttaa muihin ihmisiin, heidän ajatuksiinsa. Silmänkääntäjät, hypnotisoijat, manipuloijat, huijarit, varkaatkin käyttävät samoja ihmisten heikkouksia hyväkseen. Taikatempun onnistuminen edellyttää hämäyksiä ja kikkoja, joita katsoja ei oivalla.
Ovelat liikesarjat tai näytöksen yksityiskohdat vievät huomiokyvyn muualle, ja niin kadulla pysäytetyn kello voi lähteä ranteesta. Monet meistä luulevat olevansa hyvinkin skarppeina, mutta erittäin usein aivomme toimivat, kuin niissä olisi leponäyttö päällä.
Kyse ei ole kuitenkaan yksinkertaisesta tapahtumasarjasta. Jose Ahonen innostui kehittämään mentalistin kykyjään parikymppisenä, eli nyt hänellä on hiukan päälle kahden vuosikymmenen taitojen keräily takanaan. Yksittäisiä temppuja hän on hionut vuosikausia, samoin ihmisten tarkkailua yleisön edessä.
Tuota samaa ovat tehneet pitkään hänen kollegansa, joiden kanssa Ahonen on säännöllisesti yhteydessä. Hän kuuluu kansainväliseen alan 250 ammattilaisen PEA-yhdistykseen. Olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa, kun nuo silmänkääntäjät innostuvat neuvomaan toisiaan.
Mikroilmeet paljastavat
Mentalistin on kyettävä lukemaan yleisön ja yksilöiden käyttäytymistä ja olemusta. He aistivat ja arvailevat taustojamme. Hän kertoo opiskelleensa ahkerasti niin sanottuja piiloilmeitä, jotka häivähtävät hetkeksi kasvoillamme ja kertovat tunteistamme. Hän arvailee tunnetiloja – yllätyksen, pelon, inhon tai mielihyvän.
Myös suupielet kertovat paljon. Ahonen suosittelee hyvänä esimerkkinä YouTubesta videon: ”Alex Rodriguez says he never did steroids. Whoops”, valhe kohdassa 0:50. Siinä Alex Rodriguezin vasen suupieli vääntyy hetkeksi sivusuuntaan, jota mentalistit pitävät yhtenä valehtelun merkkinä.
Klassinen epäuskottavan lausunnon esitystilanne liittyi USA:n presidentti Bill Clintoniin. Hänen alaisuudessaan Valkoisessa talossa toiminut nuori Monica Lewinsky syytti presidenttiä seksuaalisesta ahdistelusta. Lehdistötilaisuudessa Clinton käytti sanavalintaa, jolla hän pyrki etäännyttämään itseään Lewinskystä: ”I did not have sexual relation with that woman.” Clinton ei mielestään valehdellut, mutta katsojat eivät häntä uskoneet.
Harjoitus tekee taitavan
Jose Ahonen toimi ennen mentalistiksi ryhtymistään monenmoisissa tehtävissä. Hän oli myyntineuvottelija, ongelmanuorten juttukumppani, työhönottaja ja vuorovaikutuskouluttaja. Kanssa käyminen on opettanut hänet kuuntelemaan, katselemaan ja analysoimaan.
Taikatemput olivat nekin alkaneet kiinnostaa. Niinpä harjoiteltuaan hämäys- ja nokkeluustaitojaan, hän rohkeni näyttämään kykyjään ensin kavereilleen, sitten johonkin tuttuun kapakkaan ja siellä aluksi pienoisessa pöhnässä oleviin. Hän oppi erottamaan pienestä joukosta soveliaat näytöksensä avustajat tai havaitsemaan kyyniset, epäuskoiset ilottomat – ehkä tosikot.
Vähitellen hän huomasi taidoillaan olevan kysyntää, että ryhtyi päätoimiseksi mentalistiksi. Monet eri ammattikunnat tarvitsivat neuvoja kanssakäymisessä ”asiakkaiden” kanssa. Tullivirkailijat esimerkiksi kuuntelivat mielellään hänen kuvauksiaan siitä, mitä ihmisten olemus kertoi, mihin kiinnittää huomio.
Myös poliisit ovat Ahosen juttukumppaneina. Kuulusteltavien mikroilmeet kertovat enemmän kuin palvotut valheenpaljastuskoneet. Juttukumppanin käsittelyssä kovuudesta ja uhkailusta ei ole niinkään suurta hyötyä kuin empatiasta ja rauhallisesta olotilasta. Monesti kuulusteltava ei edes huomaa, kun alkaa kertoa jotakin, mikä on todella tapauksen ratkaisulle tärkeää.
Taitoa tehdä ensivaikutelma voi harjoitella
Intuitio, kyky onnistua ensivaikutelman teossa, kuudes aisti, on harjoiteltavissa. Ahonen kertoo kohtaamisesta budapestilaisessa baarissa, jossa hän saa luvan istuutua tuntemattoman pariskunnan pöytään.
He osoittautuvat lääkäreiksi ja toinen heistä kertoo joskus arvaavansa, mikä vastaanotolle tulevaa asiakasta vaivaa. Joskus intuition tuomat arvaukset osuvat oikeaan, joskus väärään. Maine leviää onnistuneiden ansiosta. Itse muistan Mechelininkadun varressa toimineen verhoilijan. Kaverini oli pysähtynyt katselemaan kauniita huonekaluja näyteikkunassa. Verhoilija oli tullut ulos kadulle ja kertonut, mikä kaveriani vaivasi. Hän oli tuossa suhteessa näkijä.
Monet ennustajat lypsävät asiakkaaltaan tietoja tämän huomaamatta. Asiakas luulee medion tienneen enemmän kuin todellisuudessa tietää. ”Uhri” on ongelmiensa kanssa usein niin herkässä tilassa, ettei huomaa meedion käyttävän pelkkää oveluutta hyväkseen. Asiakkaat ovat enimmäkseen hyväuskoisia maksavat tälle viisikymppisensä. Tuosta työstä Ahonen sanoutuu irti, vaikka aikamoisia tarinoita hänellä itselläänkin on kerrottavanaan. Uskoisitko?
Kerran hän keskusteli autojen päälle paskantaville lokeille kehottaen näitä lopettamaan huonot tapansa. Istuessaan läheisen puiston penkillä, vierelle tuli toljottamaan yksi isännän näköinen lokki. Ahonen kysyi, mitä on mielessä. Vastausta ei tullut, mutta ilmiselvästi se vaati suojelurahaa. Ahonen haki leivän palasia, antoi niitä lokille todeten, että paskominen autojen päälle saa luvan loppua. Tilanteessa Ahosella oli todistaja, eikä autojen päälle enää sinä kesänä kakittu. Juttu oli siis ihan totta.
Kertomus vaikuttaa kahjolta, mutta toiminee mentalistin taitojen yhtenä osoituksena. Herääkin ajatus. Mitä jos ensi kesänä sienimetsälle mennessäni istuutuisinkin vain kannon nokalle, avaisin tölkin ja asettaisin suuren sienikorin eteeni. Huutaisiin metsään: ”kantarellit, kantarellit, tulkaa minun tyköni”. Kokeilla ainakin kannattaisi.
Jose Ahonen: Ajattele kuin mentalisti. Atena 2020.
