Viikon vihatuin henkilö -palkinto ojennetaan yksimielisesti Ossi Nymanille. Hän tunnusti julkisesti laiskuutensa ja, mikä pahinta, kertoi tavoittelevansakin joutilaisuutta. Eikä tässä vielä kaikki, Nyman myös paljasti juonen, jonka avulla hän välttää hänelle tarjotut työt: hän esiintyy epäkiinnostuneen oloisena jotta ei vahingossa saa työpaikkaa.
Näillä toimillaan Nyman rikkoi kansan eloonjäämisen kannalta tärkeintä eettistä ohjetta: ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Hän käyttäytyi niin törkeästi, että Sanna Ukkolan intiaanipäähinekin unohtui.
Tuomio: tukien maksaminen lopetetaan. Ei siksi, että Nyman toimisi vastoi lakia, vaan koska hän tunnusti haluttomuutensa.
Nymanin jälkeen ääneen pääsi muutama muukin joutomies. Mikko vuokraa asuntoa pimeästi ja nostaa tukea, Juuso kieltäytyy työhaastatteluistakin.
Tämmöistä ei Suomessa katsota hyvällä. Miksi pitäisikään, joutuuhan rivipalkansaaja raatamaan kätensä verille ja mielensä sairaaksi voidakseen elättää perheensä. Ja sitten tulee joku, joka ei edes yritä ja vielä kehuskelee sillä.
Tuohtumus ei johdu siitä, että me inhoaisimme laiskoja. Me tuohdumme siksi, että me kaikki kadehdimme Nymania. Hän on onnistunut siinä, mitä me lopulta tavoittelemme, vapautta epämukavista velvollisuuksista. Nyman toteutti suomalaisen unelman, hän vaihtoi oravanpyörän joutilaisuuteen.
Täällä me muut kiskomme elantoa tekemällä mitä tahansa mitä globaali talous meiltä vaatii, siivoamme oksennuksia, mielistelemme kusipäisiä asiakkaita, ja samaan aikaan Nyman räkii kattoon. Se kirottu Nyman on kiskaissut itsensä vapaaksi!
Kuka tahansa tekisi saman, jos rahat riittäisivät. Miten muuten voi selittää, että suomalaiset panevat lottoon puoli miljardia euroa vuodessa?
”Vaikka voittaisin lotossa, en lopettaisi töitä.” Näinhan ne sanovat, mutta kukaan ei tarkoita sitä. Jokainen lopettaisi. Nyman ei edes aloittanut.
Nymanin tapaus päättyy hienosti. Hänen kirjansa Röyhkeys myy kuin häkä. Nymanin kertomus ideologisesta työttömyydestä osoittautuu niin vetäväksi, että hänen ei enää tarvitse hakea töitä. Nymanin nimi nousee verokalenterin kärkisijoille ja häntä kiitetään panoksesta hyvinvointivaltion hyväksi. Nymanin kustantamo Teos saa voimia selvitä läpi suruaikansa, joka alkoi, kun yhtiön pääomistaja Niklas Herlin kuoli.