Sosiaalisen median alustat eivät kirjoittajan mukaan ole lehtitaloja. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Aura Salla: Marssi vapaan internetin puolesta

Kirjoittajan mukaan uudistuksella rajoitetaan netin käyttäjien toimintavapautta ja sisältöjä.

Sadat tuhannet ihmiset ovat marssineet viime viikkoina Saksassa EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä vastaan etenkin sen artikloissa 11 ja 13 määriteltyjen niin sanottujen linkkilisenssien ja meemirajoitusten vuoksi. Euroopan parlamentti käsittelee aihetta tänään täysistunnossaan.

Kuten monissa unionin säädöksissä, tässäkin direktiivissä on hyvä tarkoitusperä: saada tekijöille parempia korvauksia työstään. Toteutus vain ontuu pahasti. Mikäli esitys nykymuodossaan päätyy kansallisten lainsäätäjien pöydälle, muistuttaa eurooppalainen digimarkkina yhä enemmän sillisalaattia, eikä kuluttajille ja yrittäjille yhtenäistä toiminta- ja kasvukenttää.

Direktiivin yksi suurimmista haasteista on, että se käytännössä pakottaa digitaaliset alustat ottamaan käyttöön automaattisia filttereitä, jotka ihannetilanteessa suodattaisivat automaattisesti tekijänoikeuksia rikkovan sisällön pois alustalta. Tosielämässä tämä on liki mahdotonta. Rajanveto vapaasti tai lisenssien varassa jaettuun sisältöön, jota kommentaattorit, parodiatilit ja luovien alojen ammattilaiset tuottavat, on monitulkintaista ja haastavaa jopa alaan erikoistuneelle juristille. Filtterien kirjo tuleekin todennäköisesti olemaan vähintään yhtä sekava kuin esitys itsessään.

Käytännössä alustat tulevat tarvitsemaan lisenssin lähes kaikkeen sisältöön, paitsi epämääräisesti määriteltyihin “todella lyhyisiin tai yhden sanan mittaisiin lainauksiin”, joita käyttäjät mahdollisesti alustoille lataavat. Suodattimet poistavat kaikella todennäköisyydellä varmuuden vuoksi myös laillisia sisältöjä tämän ollessa alustoille turvallisempi ratkaisu.

Esityksen mukaan sisällön tuottaja voi vaatia alustalta hyväksyntää sisällölleen, mikä tuskin on nopea prosessi, jolloin esimerkiksi moni ajankohtainen podcast jää näin ikuisesti julkaisematta. Pienten yritysten määritelmä ja ajatus siitä, että kaikilla toimijoilla olisi samanlaiset mahdollisuudet lisenssisopimusten neuvotteluun, ontuvat niin ikään esityksessä pahemman kerran. Pienten ja nousevien yritysten onkin varauduttava alusta asti sisällön suodattamiseen, joka iskee nopeasti niiden investointikukkaroon. Kasvuyritysten puolustaminen näyttää unionissa jäävän jälleen ainoastaan juhlapuheiden tasolle.

Tällä uudistuksella ei tuoteta lisäeuroja tekijöille, vaan rajoitetaan internetin käyttäjien toimintavapautta ja sisältöjä. Voittajia tulevat olemaan alan suuret toimijat, joiden lakimiesarmeijat käyvät jo nyt läpi mahdollisia porsaanreikiä. Mikäli näitä ei löydy, ei YouTuben kaltaisen jättiläisen kannata jäädä Eurooppaan taistelemaan ylisäädeltyä markkinaamme vastaan. Häviäjiä olemme me kaikki. Järkevämpää olisi ottaa nyt aikalisä ja etsiä yhdessä toimiva ratkaisu. Tähän tarvitaan ammattimaista osaamista ja ymmärrystä sekä teknologian että digitaalisten markkinoiden toiminnasta.

Meidän tulee muuttaa ajatteluamme digitalisuudesta, digitaalisista alustoista ja sosiaalisen median kanavista vastaamaan tätä päivää. Digitaalisuus ei ole erillinen osa yhteiskuntaamme, vaan kiinteä osa taloutta ja arkipäiväämme. Sosiaalisen median alustat eivät ole lehtitaloja, joiden päätoimittajat lopulta vastaavat julkaisemastaan sisällöstä, vaan kanavia, joiden käyttäjät jakavat vapaasti omia sisältöjään ilman ammattitoimituksen julkaisuprosesseja, saati ennakkosensuuria. Tämä on vapaan internetin toiminnan ehto.

Sosiaalisessa mediassa materiaalia julkaisevat käyttäjät eivät ole sitoutuneita journalistien eettisiin ohjeisiin koskien esimerkiksi objektiivisuutta ja lähteitä, mikä jokaisen on hyvä tiedostaa. Tilanne on sama kuin ostoskeskuksissa tai kirpputoreilla: Tuotteistaan ovat vastuussa niitä myyvät liikkeet ja kauppiaat, eivät heille tilat vuokranneet kiinteistöyhtiöt.

Digitaalisilla alustoilla ja sosiaalisessa mediassa on toki selvää, että olemassa oleva lainsäädäntö esimerkiksi laittomien sisältöjen levittämisestä on voimassa myös siellä. Alustayritysten tulee pyrkiä kaikin keinoin lakien mukaiseen toimintaan palveluissaan. Päävastuu yksittäisistä sisällöistä on silti aina niiden tuottajalla ja jakajalla. Sosiaalisen median yritykset kuten Facebook tai Twitter eivät voi myöskään aukottomasti vastata alustoillaan käytävän keskustelun eettisyydestä ja siellä noudatettavista käytöstavoista: jokainen ymmärtää, että tämäkin riippuu lopulta jokaisen käyttäjän vastuuntunnosta tai sen puutteesta. Mainonnan läpinäkyvyys ja mikrokohdentaminen ovat sitten asia erikseen.

Ylisääntely on yksi suurimmista Euroopan unionin helmasynneistä. Mikäli haluamme pysyä edes jonon jatkona globaalissa digitaalisen talouden ja teknologian kehityksessä, on meidän aika jättää sillisalaatit joulupöytiin ja alettava ajatella digitaalisuutta mahdollistamisen, ei rajoittamisen kautta.

Kaikki blogissa esittämäni mielipiteet ovat omia henkilökohtaisia näkemyksiäni eivätkä edusta työnantajani kantoja.

Aura Salla

Aura Salla

Aura Salla työskentelee Euroopan komissiossa ulkopoliittisena neuvonantajana ja toimii Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt