Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä suhtautuu varauksella blokkivaalien järjestämiseen Suomessa.
Esimerkiksi Ruotsissa oikeisto- ja vasemmistoblokki menevät vaaleihin yhteisellä vaaliohjelmalla. Muun muassa SDP:n Erkki Tuomioja on nostanut aiheen viime aikoina keskusteluun.
– Meillä on ollut historiallisesti enemmän ristiriitaulottuvuuksia ja suuria koalitioita. Keskusta ja maalaisliitto on ollut siitä mielenkiintoinen ryhmä, että puolue on tehnyt hallitusyhteistyötä sekä oikealle että vasemmalle. Tämä on tuonut oman piirteensä hallitusten muodostamiseen, Jokisipilä sanoo Verkkouutisille.
Blokkien muodostaminen voisi olla yllättävän hankalaa, sillä jakolinjat eivät ole aina selkeitä. Myöskään niin sanottu punavihreä kenttä ei ole ideologisesti yhtenäinen.
– Vihreissä on edustajia, jotka ovat lähellä SDP:tä tai vasemmistoliittoa. Mutta puolueesta lyötyy myös talousliberaaleja, joilla on paljon yhteistä kokoomuksen oikean laidan kanssa, Jokisipilä toteaa.
SDP:tä hallitsi 1990-luvulla oikeistodemarien siipi, joiden näkemykset eivät juurikaan eronneet kokoomuksen sosiaalireformistisesta laidasta.
– En usko, että olisi mahdollista lyödä pysyvästi lukkoon hallitusyhteistyötä vain tiettyjen ryhmien kanssa. Perussuomalaiset ovat tässä mielessä mielenkiintoinen kysymys: mihin blokkiin heidät tulisi laittaa?
Jokisipilä huomauttaa, että osa perussuomalaisten talouslinjauksista tulee lähelle SDP:tä. Tuskin kukaan silti sijoittaisi puoluetta osaksi punavihreää blokkia.
Ruotsin järjestelmä on jumissa
Suomalaisen järjestelmän historiallinen hyve on ollut, että vaikeissakin tilanteissa on löydetty toimiva enemmistö.
– (Jyrki) Kataisen sixpack -hallitus on tästä hyvä esimerkki, eli silloinen äärivasemmalla ja äärioikealla oleva puolue olivat sulassa sovussa samassa hallituksessa ja noudattivat samaa hallitusohjelmaa, Jokisipilä toteaa kokoomuksen ja vasemmistoliiton yhteistyöhön viitaten.
– Ruotsi on nyt vaikeuksissa, koska perinteisen blokkirakennelman ulkopuolelta on tullut merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Ruotsidemokraatit (SD) on tarjonnut tähän vastausta, mutta kysymys ei oikein istu perinteiseen vasemmisto-oikeisto-akseliin. Moderaatit ovat alkaneet flirttailla sen kanssa, että SD:n kanssa voisikin tehdä yhteistyötä, Jokisipilä sanoo.
Tässä mielessä blokkimalli on tuonut poliittiseen järjestelmään joustamattomuutta. Suomessa on pitkään ajateltu, että mitkä tahansa eduskuntapuolueet voivat istua samassa hallituksessa.
Jokisipilä muistuttaa, että kokoomus oli vuoteen 1987 asti ulkopoliittisista syistä käytännössä pysyvässä oppositioasetelmassa. Tämä jatkui usean vuosikymmenen ajan.
– Asia saatiin korjattua, kun kansainvälinen tilanne muuttui. Sen jälkeen kuka tahansa on voinut olla hallituksessa. Perussuomalaisten nykyinen on tilanne on tosin herättänyt kysymyksiä puolueen hallituskelpoisuudesta muiden ryhmien silmissä.
Vähemmistöhallitus vaatisi tuekseen lojaalin opposition
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen väläytti Uutissuomalaisen haastattelussa vähemmistöhallituksen mahdollisuutta.
Kaikkosen mukaan muissa Pohjoismaissa käytetty ratkaisu tulisi ”pitää työkalupakissa”, vaikkei pidäkään sitä parhaana vaihtoehtona.
Jokisipilän mukaan vähemmistöhallitus olisi teoreettisesti mahdollinen myös Suomessa.
– Politiikan kulttuuri on toisaalta mennyt hyvin vahvasti toiseen suuntaan vuoden 1983 jälkeen. Siitä lähtien on nähty vahvoja enemmistöhallituksia, jotka ovat istuneet koko vaalikauden. Tätä ennen hallituksen keskimääräinen elinikä oli huomattavasti lyhyempi, Jokisipilä toteaa.
Ilmiö liittyi Jokisipilän mukaan suomalaisen poliittisen kulttuurin laajempaan muutokseen, jonka presidentti Mauno Koivisto käynnisti.
– Uusi perustuslaki vuonna 2000 vähensi presidentin valtaa. Eduskunnan asema ja parlamentaarisuus ovat tämän jälkeen vahvistuneet. Tälle on myös ollut laaja yhteiskunnallinen tuki. En näe, miksi nyt oltaisiin menossa vähemmistöhallitusten suuntaan.
Jokisipilä kertoo ymmärtävänsä Kaikkosen avauksen siinä mielessä, että viime aikoina on puhuttu ideologisesti heterogeenisten hallitusten toimintakyvystä.
– Esimerkiksi sixpack herätti kysymyksen siitä, pystyykö tämänkaltainen hallitus tekemään kipeitä päätöksiä ja suuria rakenteellisia uudistuksia. Siitä näkökulmasta vähemmistöhallitus voisi olla toimiva ratkaisu.
Tämä vaatisi tuekseen niin sanotun lojaalin opposition, joka tukisi hallitusta.
– On epäselvää, olisiko jokin eduskunnassa olevista puolueista valmis tähän ja miten toiminta olisi perusteltavissa omille äänestäjille, Jokisipilä pohtii.
Maakunnat luovat epäselviä lojaliteetteja
Pyrkimys järjestää maakuntavaalit jo tulevana syksynä on herättänyt huolta liian tiukan aikataulun vaikutuksista. Maakuntien tarkka rooli on jäänyt monille epäselväksi.
– Ei se ainakaan äänestysaktiivuutta lisää, jos ihmiset eivät hahmota, mistä ovat äänestämässä. Tilanne voi olla ongelmallinen demokratian kannalta, jos prosessi menee ihan kalkkiviivoille asti.
On mahdollista, että maakuntavaalit siirretään ensi vuoden keväälle eduskuntavaalien yhteyteen. Ongelmia voi myös muodostua ehdokkaiden epäselvistä lojaliteeteista.
– Miltä näyttää äänestäjän silmissä, jos henkilö on ehdolla sekä valtuustoon, eduskuntaan että maakuntiin? Pystyykö yksi henkilö vaihtamaan hattua ja toimimaan eri tavalla rajattujen alueiden puolesta, Jokisipilä kysyy.
Hän huomauttaa, että suurten kaupunkien sote-kapina on jättänyt jälkensä. Nykyisten kuntien ja tulevien maakuntien suhde tulee todennäköisesti muodostumaan ristiriitaiseksi.
– On kansanedustajia, jotka ovat valtuutettuina suhtautuneet kriittisesti uudistusta kohtaan, mutta aikovat eduskunnassa äänestää sen puolesta. Ei se ole äänestäjien kannalta hyvä asia, Jokisipilä sanoo.
Suomessa ei ole aiemmin lähdetty tehtävien rajoittamisen linjalle, sillä monet roolit on nähty etuna.
– On ajateltu, että tällöin kunnan ääni kanavoituu ja kuuluu valtakunnan tasolla. Ja toisaalta niin, että jos kansanedustajat ja ministerit ovat kuntatasolla aktiivisia, niin ruohonjuuritason ääni kuuluu paremmin, Jokisipilä sanoo.
