Samaan aikaan kun EU:ssa päivitetään metsien käyttöä koskevaa lainsäädäntöä myös kotimaassa on valmisteilla useampi metsiin liittyvä lakiuudistus. Sektorilla riittää töitä, jotta metsien kestävä käyttö ja puupohjaisten tuotteiden arvoketju huomioitaisiin uudistuksissa.
Ympäristöministeriö valmistelee sekä maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) että luonnonsuojelulain (LSL) uudistusta. Kummallakin on suuri vaikutus metsien käyttöön ja metsiin perustuviin elinkeinoihin.
Maankäyttö- ja rakennuslaki koskettaa nimensä mukaisesti alueiden käyttöä ja rakentamista. Uudistaminen aloitettiin jo Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana, jolloin uudistuksen tavoitteeksi asetettiin muun muassa yksinkertaistaa alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää, kehittää rakentamisen ohjausta sekä varmistaa, että lakiteksti on selkeä ja johdonmukainen. Hallituksen vaihtuessa uudistuksen päätavoitteisiin nostettiin hiilineutraali yhteiskunta ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen. Samalla alkuperäiset tavoitteet unohtuivat.
Lain valmistelu on jo pitkällä, mutta valitettavasti sekä sisältö että itse prosessi herättävät kysymyksiä. Maankäyttö- ja rakennuslaista on kovaa vauhtia tulossa luonnonsuojelualakia tukeva suojelulaki, jossa kaavoituksen kautta luodaan aivan uusia metsien käyttöä rajoittavia toimia. Tähän viittaa muun muassa esitys viherrakennevaatimukseksi kaikille kaavatasoille. Suunniteltu viherrakenne kaavoissa lisäisi painetta metsäomaisuuden käytön rajoittamiselle.
Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) on korostanut osallistavaa työskentelyä MRL:n valmistelussa. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole toimittu. Elinkeinoelämää eli tahoja, jotka toimivat alueilla ja tuovat työtä ja toimeentuloa, ei kutsuttu mukaan lain valmisteluun lainkaan. Myöskään maanomistajien edustajaa lakia valmistelevassa työryhmässä ei ollut. Jaostojen ja sidosryhmäfoorumin vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat. Lain sisällöstä ei ole käyty aitoa keskustelua eikä lakipykäliä ole ollut saatavilla. Tätä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa osallistavaksi valmisteluksi.
Luonnonsuojelulain uudistusta on valmisteltu työryhmässä, jossa myös elinkeinoelämä on ollut edustettuna. Hyvä niin. Nyt ympäristöministeriö on kuitenkin ilmoittanut lähettävänsä lakiesityksen lausunnolle, vaikka työryhmän työ on edelleen kesken. Mikä on työryhmän rooli, jos sen lopullista kantaa ei haluta odottaa? Toimintatapa on jokseenkin eriskummallinen ja epäluottamusta lisäävä.
Elinkeinoelämälle on tärkeää, että lainsäädäntö on selkeää ja vaikutuksiltaan ennakoitavaa. Nykyinen luonnonsuojelulaki on toiminut varsin hyvin, koska siinä suojelu on perustunut viranomaisten tekemiin rajauksiin. Tällöin oikeusvaikutuksia syntyy vasta, kun viranomainen tekee laissa kuvatulle suojeltavalle luontotyypille rajauspäätöksen. Nyt tätä oltaisiin laajentamassa siten, että tietyt luontotyypit olisivat suoraan lain nojalla suojeltuja.
Ristiriitaa löytyy myös hallitusohjelman ja lainvalmistelun väliltä. Hallitusohjelmassa kirjataan selkeästi siitä, että ekologista kompensaatiota ensin pilotoidaan ja sen perusteella arvioidaan mahdollista lainsäädäntöä. Nyt ympäristöministeriö on kuitenkin esittämässä lakipykäliä luonnonsuojelulakiin tilanteessa, jossa pilotit ovat vasta käynnistymässä. Miksi ihmeessä pilotoinnin tuloksia ei malteta odottaa?
Lakien valmistelussa laaja vaikutustenarviointi on tärkeää. Valitettavasti useat epämääräiset ja tulkinnanvaraiset lakikirjaukset tekevät vaikutustenarvioinnista lähes mahdotonta. Arvioinnissa olisi myös syytä huomioida toimijoihin kohdistuvat taloudelliset vaikutukset, sillä vain taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävässä Suomessa on mahdollista panostaa laajasti luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.
Tässä tilanteessa tarvittaisiin ympäristöministeriöltä malttia ja aitoa osallistamista, jotta sekä maankäyttö- ja rakennuslaista että luonnonsuojelulaista saataisiin toimivat kokonaisuudet.
