National Interest luonnehtii Israelin ydinohjelmaa maailman salaisimmaksi. Israelin ensimmäinen pääministeri David Ben-Gurion halusi maalleen ydinaseen vakuutukseksi ja turvaksi kooltaan ja väkiluvultaan suurempia arabinaapureita vastaan. Tuolloin Israelilla ei ollut vielä myöskään suurvallan eli Yhdysvaltojen turvatakuita. Armeijansa perusaseistuksensakin se joutui hankkimaan pimeiltä markkinoita.
Yhdysvallat arveli jo 1960-luvulla Israelilla todennäköisesti olevan hallussaan ydinaseita. Yhdysvaltain pyrkimykset hidastaa maan ydinohjelmaa ja liittää maa ydinsulkusopimukseen epäonnistuivat. Lopulta syyskuussa 1969 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon ja Israelin pääministeri Golda Meir sopivat, että Yhdysvallat lopettaisi Israelin ydinohjelmaa koskevat tarkkailu- ja ydinsulkusopimusvaateensa. Vastaavasti Israel pidättäytyisi paljastamasta ja testaamasta ydinaseitaan.
Lähimpänä ydinaseidensa käyttämistä Israel on ollut Jom Kippurin sodan aikana vuonna 1973. Tuolloin sen Jeriko 1-ohjukset ja F-4 Phantom-pommikoneet asetettiin hälytysvalmiuteen. Jeriko-ohjuksen kantama oli noin 500 kilometriä, joten se olisi kantanut juuri Egyptin Kairoon tai Syyrian Damaskokseen.
Israelilla arvellaan olevan noin 80 ydinasetta eli vähemmän kuin Ranskalla, Kiinalla tai Isolla-Britannialla. Ne jakautuvat maa-, meri- ja ilmavoimien kesken. Jeriko 1-ohjus kehtettiin yhteistyössä Ranskan kanssa, mutta nyt se on jo korvattu Jeriko II ja III-ohjuksilla, joiden kantamat ovat vähintään 1500 km ja 5000 km. Ballistisia ohjuksia maalla arvellaan olevan yhteensä vähintään parikymmentä.
Lisäksi Israelilla on viisi saksalaisvalmisteista Dolphin-luokan sukellusvenettä, jotka on aseistettu ydinkärjillä. Ne takaavat mahdollisuuden vastaiskuun, jos Israel joutui ydinaseilla tehdyn ensi-iskun kohteeksi. Lisäksi ilmavoimilla on F-15I ja F-16I hävittäjänsä, joiden avulla voidaan kuljettaa tavanomainen ydinlatauksella varustettu pommi. Ne ovat korvanneet alkuperäisen kuljetusvälineen eli F-4 Phantom-pommikoneen.