Brexitin vastustaja mielensä ilmauksessa Lontoossa. LEHTIKUVA / AFP Tolga Akmen

Antti Palola: Herruuden puuttuminen haastaa Suomenkin

Toivottavasti kansalaiset tällä kertaa jaksavat kiinnostua unionin asioista ja äänestävät EU-vaaleissa.

Suomessa järjestetään eduskuntavaalit reilun kahden kuukauden kuluttua ja EU-vaalit toukokuussa. Aikaisempien vaalien äänestysprosentin perusteella voi päätellä, mitä ihmiset pitävät tärkeänä. Kun eduskuntavaalien äänestysprosentti pyörii 70 hujakoilla, eurovaaleissa voimme iloita, jos pääsemme edes 40 prosenttiin. Sekin olisi vielä alle EU- keskiarvon.

Toivottavasti kansalaiset tällä kertaa jaksavat kiinnostua unionin asioista ja äänestävät EU-vaaleissa. Suomen taloutta ja politiikkaa navigoidaan pitkälti EU:sta – ja laajemminkin maailmalta. Ei siis ole mitenkään yhdentekevää, millaisen suunnan maanosamme EU-vaalien myötä ottaa.

EU:n tilanne näyttäytyy tällä hetkellä erittäin sekavana – jos ei nyt aivan kaoottisena. Keskeinen tekijä tässä on Britannian EU-eron eli brexitin toteuttamiseen liittyvät hulinat. Britannian poliittiset iltalypsyt EU-päättäjien suuntaan ovat jatkuneet viikosta toiseen – onneksi tuloksettomina. Kukaan ei tiedä, mihin Britannia lopulta päätyy. Kova brexit, pehmeä brexit, jatkoaika vai kokonaan uusi kansanäänestys – ja ei ehkä brexitiä ollenkaan.

Siinä ovat kuningaskunnan vaihtoehdot ja viimeistä lukuun ottamatta kaikki ovat eri syistä huonoja. Voi vain todeta, että demokratia on näyttänyt huonon puolensa brexitin kaavussa.

Meillä on toki muitakin murheita. Hallitsemattomat, vuosia jatkuneet pakolaisvirrat ovat luoneet EU-kriittiselle populismille vahvan maaperän. Se näkyy Suomessakin. Monessa EU:n jäsenvaltiossa on asetettu kyseenalaiseksi esimerkiksi riippumattomien tuomioistuimien asema ja sananvapaus. Näin huono tilanne ei onneksi Suomessa ole.

Olin menneellä viikolla Työeläkevakuuttajat Telan “Minne menet, EU?”-seminaarissa, missä maailman, Euroopan ja Suomen tilaa arvioitiin eri kulmista.

Seminaarissa puhunut OECD:n pysyvän edustuston päällikkönä äskettäin työnsä aloittanut tohtori Tuomas Tapio totesi geopolitiikan palanneen talouteen. Se näkyy esimerkiksi suurvaltojen välisenä taloudellisena riitelynä, maailmankaupan sääntöjen piittaamattomuutena, kyberhyökkäyksinä tai ilmastoyhteistyön rapautumisena.

Tapio tiivisti sanomansa toteamalla, että länttä vaivaa globalisaatioahdistus. Se taas on johtanut siihen, että talouteen on syntynyt tilaa protektionismille, populismille ja paikallisuuteen vetoavalle politiikalle. Itse kutsuisin tätä ilmiötä käpertymiseksi.

Kovin kaukana ei ole aika, jolloin maailman herruus oli globaalisti tarkasteltuna lännessä – USA:ssa ja läntisessä-Euroopassa. Lännellä oli myös läntinen hegemonia, johon sisältyi ajatus siitä, että pikkuhiljaa ja vuosikymmenten saatossa koko maailmasta tulee yhtä suurta läntistä järjestelmää niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin.

Mutta miten on käynyt? Tuomas Tapion mukaan maailma on muuttunut navattomaksi. Tällä hetkellä maailmaa johtaa heterogeeninen joukko suuria maita, joilla kaikilla on erilaiset tavoitteet ja arvot. Selkeä johtajuus puuttuu. Tiedämme, että jos kukaan ei johda, uudistaminen ja uudistuminen hiipuvat. Tärkeimmät asiat jäävät höydyttömien arvovaltakamppailujen jalkoihin.
Euroopan ja EU:n mahdollisuus tässä melko arvaamattomassa tulevaisuuskuvassa on se, että EU on yksi ja yhtenäinen napa. Se voi ottaa johtajuutta omien vahvuuksiensa kautta.

Tuomas Tapiota siteeraten: on ymmärrettävä kauppapolitiikan uusi paradigma. Se merkitsee, että Euroopan asiaa ei edistetä suojautumalla, vaan lisäämällä avoimuutta tärkeissä asioissa ja uudistumalla. Ja sama koskee Suomea; lisätään avoimuutta meille tärkeissä asioissa – ja uudistutaan.

Moni eurooppalainen ja suomalainen on erilaisten kriisien keskellä hämmentynyt. Uskovaisimmatkin pohtivat, että onko Suomen paikka sittenkään EU:ssa ja rahaliitossa. Että pärjäisimmekö omillamme. Että ovatko Brysselin instituutiot, komissaarit ja simpukkavadit meidän todellisuuttamme.

Globalisaatio kiihtyy ja maailma verkottuu joka suuntaan ja eri tasoilla. Suomi ei pienenä, saarivaltiota muistuttavana Euroopan reuna-alueella sijaitsevana ja outoa kieltä puhuvana maana pärjäisi yksin kiristyvän kilpailun maailmassa. Sen kävisi kuin kansallislintumme joutsenen, joka ensimmäisten yöpakkasten jälkeen jäätyy siivistään rantaveteen.
Tarvitsemme kumppanuutta ja liittolaisia. Tarvitsemme siis EU:ta.

Käpertymisen sijaan meidän on ujutettava vahvuutemme osaksi suurempaa eurooppalaista menestystarinaa. Vahvuutemme eivät ole kadonneet; niitä ovat esimerkiksi koulutus ja osaaminen, luonnonvarat ja puhdas luonto. Vahvuutemme voivat nousta uudelle tasolle, kun olemme aktiivisesti mukana ratkaisemassa esimerkiksi ilmastonmuutoksen luomia haasteita.

Vaikeisiin yhtälöihin ei ole koskaan tarjolla helppoja ja nopeita ratkaisuja, vaikka politiikan ja talouden populismia harjoittavat niitä meille kauppaavat. Tämä on syytä pitää mielessä, kun tekee äänestyspäätöksen tulevissa vaaleissa. Koskee niin kotoisia eduskuntavaalejamme kuin sen jälkeen Euroopan parlamentin vaaleja.

Antti Palola

Antti Palola

Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt