Taas luin jonkun poliitikon marmatusta suomalaisesta ruokatuotannosta. Ruokatuotannossa ei nähdä kuin talous, sekin väärin, ja ympäristönsuojelu.
Suomalainen ruoka ja elintarvikeketju on arvokas pääoma. Jos me ostamme suomalaista läpinäkyvästi tuotettua ruokaa, lisäämme omaa hyvinvointiamme. Suomalainen ruokatuotanto ja elintarvikeketju tuo Suomeen arvonlisää Luonnonvarakeskus Luken mukaan 15 miljardia euroa. Veroluonteisia maksuja ruoka-alalla kertyy yli 9 miljardia euroa. Ruokaketjussa työskentelee 340[nbsp]000 työläistä, 13 prosenttia kaikista työläisistä.
Kävelin illalla paikallisen parsinavetan vierestä. Lannanhajua ei kukaan moiti, vaikka tunkio on aivan keskellä vieri viereen rakennettua kylää. Hain munia kanafarmarilta 200 metrin päästä. Olivat muuten yli kaksi kertaa kalliimpia kuin Suomessa, kaksi euroa kahdeksan munan kenno — muuten ruoka on täällä edullista. Paikallisille se on kallimpaa kuin suomalainen ruoka suomalaisille. Suomessa tarvitaan tuloista vain 12 prosenttia ruuan ostamiseen.
Balkanilaisten farmareiden olisi syytä tutustua, miten tehokkaasti pohjoisessa paljon huonommissa olosuhteissa tuotetaan huomattavasti tehokkaammin puhtaampaa ja ympäristöystävällistä ruokaa. Se on myös jäljitettävää. Perunapussin kyljestä voit QR-koodista paikallistaa missä pottu on kasvanut. Täällä Balkanilla tuoteselosteista ei tahdo aina löytyä edes maata, missä ruoka on tuotettu.
Kun hain kylän markkinoilta tilamaitoa, se happani parissa päivässä. Taisi olla hygienia huonoa ja bakteeripitoisuus perin korkea. Kananmunia varon muualla Euroopassa, Suomessa niitä uskallan syödä jopa raakana. Salmonella ei ole leikin asia.
Kaupat ovat täällä mercatoreita, lidlejä, hofereita sun muita ylikansallisten ketjujen putiikkeja. Slovenian oma ruokatuotanto on pientä. Kroatiassa ruuan omavaraisuus on vain 20 prosenttia, vaikka maaperä on hedelmällistä ja ilmasto mitä parhain.
Vihannesten alkuperän katson tarkkaan, koska niiden mukana tuodaan valtavat määrät huonolaatuista vettä. Se vesi alentaa entisestään esimerkiksi Espanjan heikkoja pohjavesivaroja. Paikallisen ruuan hiilijalanjälki on lyhyiden kuljetusmatkojen ja pienten varastointikustannusten takia pienempi.
Ympäristöongelmat mielletään Suomessa pelkästään maatalouden ongelmaksi. Muualla Euroopassa nähdään asia kokonaisuutena. Itävallassa maatalous on osa yhteiskuntaa. Talonpojat huolehtivat yhteiskunnasta esimerkiksi hoitamalla ympäristöä, yhteiskunta on valjastettu huolehtimaan talonpoikien hyvinvoinnista. Kaikki pärjäävät.
Suomessa äänekäs vähemmistö syyttää blogeissaan kaikesta maajusseja, vaikka ruokatuotanto on niin tarkassa viranomaissyynissä, että sillä jarrutetaan jopa ympäristön kannalta järkeviä käytäntöjä.
Väite, että maataloudessa peltoja ylilannoitetaan, on peräisin satukirjasta. Useimmat tämän äänekkään vähemmistön väitteet todistavat, että tietämättömyys on lisääntynyt. Kipsin levitykselläkö mukamas Itämeri pelastetaan – fosforipitoinen kipsi on väärään paikkaan levitettynä vesistölle haitta-aine. Parasta ympäristönsuojelua on pellon kasvukunnosta ja ravinteita pidättävästä humuksesta huolehtiminen.
Tietämättömyys johtaa huonoihin poliittisiin päätöksiin. Näitä päätöksiä noudattaessaan talonpojat joutuvat entistä enemmän syytettyjen penkille. Seuraava idioottimaisuus tapahtuu, kun omien luonnonvarojen, kuten turpeen ja puun käyttö lopetetaan. Silti kivihiilen käytön sallitaan jatkua.
Ulkomailta tulee ihmisiä ihastelemaan suomalaisen elintarviketuotannon eettisyyttä. Suomesta haetaan oppia, miten sikojen saparoita ei tarvitse katkoa eikä antibiootteja käytetä vapaasti.
Miten tämä äänekäs vähemmistö jaksaa aina vain valittaa? Hiljainen enemmistö voisi tehdä uudenvuoden lupauksen, että ei anna jatkoaikaa näille marisijoille ensi kevään vaaleissa. Pidetään koko kansakunta toisistamme huolta.
