– Koronapandemian ehkäisyyn, jäljitykseen ja hoitoon käytetään ennennäkemättömän suuria rahamääriä, mutta kuinka paljon yhteiskunnassa syntyy sivutuotteena kansanterveydellistä haittaa, kun ihmisten fyysinen suorituskyky laskee, ylipaino ja elintapasairaudet yleistyvät sekä kiireettömän hoidon hoitovelka kasvaa, kysyy lääketieteen tohtori Heikki Sarin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.
Sarin ihmettelee, kuinka eri palveluja kohdellaan epäjohdonmukaisesti aluehallintovirastojen sulkupäätöksissä, joissa kaikista matalimman riskin liikuntatilat on monin paikoin suljettu aikuisväestöltä.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi AVI:n sulkupäätöksen liikuntatilojen osalta ja vetosi päätöksessään Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) syksyllä julkaisemaan riskiarvioon. Siinä sisäliikuntaan käytettävät tilat luokiteltiin matalimman tartuntariskin tiloiksi. Vastaavaa AVI:n päätöstä ei kumottu esimerkiksi Etelä-Suomessa.
Erityisen huolissaan Sarin kertoo olevansa siitä, että liikuntatilojen sulkupäätös osuu eniten juuri koronavirustaudin riskiryhmäläisiin.
– Yhä suuremmalla osalla väestöä fyysisen kunnon ylläpitäminen on tärkeää ylipainon ehkäisyn, yleisen terveydentilan, toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta. Liikunnan tiedetään parantavan immuunipuolustusjärjestelmää, ja tutkimusten mukaan hyvä fyysinen kunto näyttäisi suojaavaan myös koronavirusinfektion vakavilta oireilta ja sairaalahoitoon joutumiselta. Hyvän fyysisen kunnon tärkeys korostuu erityisesti riskiryhmäläisillä, Sarin kirjoittaa.
Sarinin mielestä johdonmukaisempaa olisi ollut, että riskipisteytyksen valossa yksilöurheilun osalta kohtuullisempia toimenpiteitä olisivat olleet esimerkiksi aukioloaikojen ja henkilömäärien rajoittamista koskevat järjestelyt. Näin on toimittu korkeamman riskin ravitsemusliikkeiden kohdalla.
