– Sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisuus on johtanut tilanteeseen, jossa ihmisten usko ja luottamus viranomaisiin, palvelujärjestelmään ja valtaapitävien ”hyväntahtoisuuteen” murenee kokemus kokemukselta. Tilalle tulevat kokemukset pettymyksestä, turhautumisesta ja nöyryytyksestä, Li Andersson kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla.
Hänen mukaansa yhteiskunnan jakautumisessa ei ole kyse vain tulo- ja varallisuuseroista vaan myös siitä, minkälaisina me koemme roolimme ja arvostuksemme yhteiskunnan jäseninä.
– Miten ihmisten osallisuuden kokemukseen vaikuttaa se, jos joka päivä joutuu lukemaan olevansa yksi niistä ”työttömistä”, joita pitää patistaa ja kiusata, jotta paremmin pärjäävät haluaisivat maksaa veronsa jatkossakin?
Andersson kirjoittaa, että kun sosiaaliturvaa monimutkaistetaan yhä uusilla velvoitteilla, lopputuloksena on tilanne, jossa hyvinvointivaltio palvelee heikoimmin niitä, joita varten se on rakennettu.
– Hyvinvointivaltion keskeisenä tunnuksena on pidetty luottamusta. Monet keskiluokkaiset vaikuttavat kuitenkin ajattelevan, että pienituloisten kohdalla kontrolli on parempi, hän toteaa.
– Mitä jos kontrollin lisäämisen sijaan parantaisimme palveluita ja ihmisten mahdollisuuksia henkilökohtaiseen tukeen, helpottaisimme opiskelua ja palkkatuettua työllistämistä sekä vähentäisimme rangaistuksia, Andersson esittää.
