Lastensuojelulaitoksessa työskentelevä Mira Fager-Pintilä kertoo avoimesti sosiaalisessa mediassa väkivallasta, jonka kohteeksi on joutunut toimiessaan lastensuojelulaitoksen ohjaajana.
Työssään hän on saanut muun muassa lievän aivotärähdyksen, joutunut tikattavaksi ja häntä on potkittu ja pahoinpidelty monella tavalla. Hän on jakanut Facebookissa useita kuvia ruhjotusta vartalostaan.
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian tiedotteen mukaan Fager-Pintilän kokemukset eivät ole tavattomia. Lastensuojelun keskusliiton ja Talentian tuoreen Lapsen vuoksi -selvityksen mukaan lastensuojelulaitosten työntekijät kokevat työssään usein asiatonta kohtelua ja jopa väkivaltaa.
Uhkailu ja painostaminen on yleistä, ja vain seitsemän prosenttia ilmoitti, ettei ole kokenut sitä. Iso osa vastaajista (43 prosenttia) oli kokenut fyysistä väkivaltaa muutamia kertoja vuodessa ja jopa 12 prosenttia kokee sitä viikoittain.
– Mä en äkkiseltään keksi mitään muuta ammattiryhmää, mikä kohtaisi yhtä paljon väkivaltaa tai ainakaan mitään ammattiryhmää, mikä ois yhtä turvaton ja millä ois yhtä vähän keinoja ja valtuuksia puuttua siihen, kirjoittaa Mira Fager-Pintilä Facebookissa.
Talentia on ollut yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriön työsuojelun valvontaosastoon ja lastensuojeluasioista valtakunnallisesti vastaaviin ministeriön viranomaisiin.
– Tilanne on kestämätön. Työnantajan velvollisuus on puuttua väkivaltatilanteeseen ja varmistaa, että työntekijän työskentelyolosuhteet ovat turvalliset. Nyt lastensuojelulaitosten työntekijät saattavat kohdata väkivaltaa lähes päivittäin. Työnantajan näkökulmasta Miran kaltainen työntekijä on varmasti kultakimpale, koska hän tuo esille rohkeasti alalla esiintyviä epäkohtia ja kuuluttaa päättäjiä työnantajan rinnalle ratkaisemaan niitä, sanoo Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio tiedotteessa.
Talentia katsoo, että lastensuojelun avo- ja laitoshuollossa on lisättävä työntekijäresursseja ja parannettava työsuojelun valvontaa sekä otettava käyttöön väkivallan hallintaan, ehkäisyyn ja jälkipuintiin sopivia menetelmiä. Myös poliittisilla päättäjillä on vastuu varmistaa, että työnteon puitteet ovat riittävät.
– Eteenpäin on toki vuosien varrella lastensuojelun kentällä menty ja koko ajanhan on käynnissä niin yhteiskunnallisia kuin paikallisiakin hankkeita, joilla lastensuojelun repaleisuutta yritetään parantaa. Se ei vain aina lohduta siinä kohtaa, kun miettii, kuinka monet lapset elävät ja hengittävät juuri tällä hetkellä sitä omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan sijaishuollossa, ilman tarvitsemaansa apua ja tukea. Ja tietysti sitten myös me, täysin turvattomat ohjaajat. Haluaisin nähdä, että joku lastensuojelun maailmaa syleileviä suuntaviivoja piirtelevä päättäjä tulisi seuraamaan edes yhtä, sitä ihan tavallista iltavuoroa lastenkotiin. Sitä ihan tavallista, joka saattaa päättyä myös päivystykseen, Mira Fager-Pintilä kirjoittaa.
