Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän ja väkivallan vastainen työ vaatii pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja monialaista yhteistyötä, todetaan Lastensuojelun Keskusliiton tiedotteessa.
Liiton mukaan tällä hetkellä ennalta ehkäisevä turvataito-, seksuaali-, ja mediataitokasvatus on Suomessa hajallaan ja yksittäisten hankkeiden varassa. Hallinnonalojen välinen yhteistyö ja järjestöjen ja eri ammattilaisten kanssa on puutteellista.
Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (ns. Lanzaroten sopimus) vaatii, että sopimusvaltiot kriminalisoivat kaikki lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön muodot, sitoutuvat ennaltaehkäiseviin toimiin ja suojelevat lapsiuhreja.
Sopimus edellyttää myös, että valtiot ryhtyvät tarvittaviin lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin.
Suomi on ratifioinut Lanzaroten sopimuksen jo vuonna 2011, mutta sille ei ole laadittu kansallista toimeenpanosuunnitelmaa.
Lapsi- ja perhejärjestöjen mukaan sopimuksen edellyttämät valtakunnallisesti yhdenvertaiset ja riittävät palvelut ja tuki uhreille eivät tällä hetkellä toteudu Suomessa.
Myös lasten ja nuorten tietoa seksuaalisen häirinnän ja seksuaaliväkivallan eri muodoista tulee lisätä, ja turvataitoja digitaalisessa mediassa parantaa.
Järjestöjen mukaan lapsilla pitää olla riittävästi tietoa oikeudestaan olla turvassa sekä keinoista suojata itseään.
Järjestöt vaativat, että Lanzaroten sopimukselle laaditaan oma toimeenpanosuunnitelmansa. Suunnitelman valmisteluun ja seurantaan tulee asettaa kansallinen toimikunta, jossa myös järjestöt ovat edustettuina.
Järjestöjen mukaan parhaillaan tekeillä oleva lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn toimenpidesuunnitelma ei riitä, vaikka siihen sisältyy myös seksuaalinen väkivalta, sillä se jää selvästi Lanzaroten sopimuksen sisältöä kapeammaksi.
