– Neuvostoliiton eurooppalaisia alustamaita kutsuttiin meillä takavuosina leikkisästi ”pieniksi kaalimaiksi”. Pidimme virallisia ja epävirallisia yhteyksiä yli rautaesiripun mutta onnittelimme joka reissun jälkeen itseämme, ettemme sotien tuloksena joutuneet samaan asemaan.
Näin kirjoittaa Ilta-Sanomissa kirjailija ja entinen europarlamentin jäsen Lasse Lehtinen kolumnissaan Kiittämättömät pienet kaalimaat.
Hänen mukaansa 50 vuoden ajan olimme ihmetelleet, mikseivät kommunismin kurittamat kansakunnat nousseet kapinaan sortajaansa vastaan. Berliinin muurin sorruttua valtiot toivotettiin tervetulleeksi vanhojen demokratioiden joukkoon. Pienet kaalimaat liittyivät Natoon ja Euroopan unioniin.
– Toivottiin hurskaasti, että jäsenyys demokraattisessa yhteisössä tekisi kansakunnan vuorollaan sisäsiisteiksi. Toisin kävi, Lehtinen toteaa.
Hänen mukaansa piittaamattomuus säännöistä on arkea Viroa lukuunottamatta useimmissa unionin maissa. Lupaukset korruption kitkemisestä eivät merkinneet mitään. Kuten Neuvostoliitossa, hienot lait olivat voimassa, mutta niitä ei noudatettu.
– Meidän sääntöuskovaisten mielestä pienet kaalimaat ovat myös kiittämättömiä. EU:n tuet ja muut etuudet kyllä kelpaavat.
Venäjän mainostama ”käytännöllisyys” näyttää Lasse Lehtisen mielestä tarkoittavan kansakuntaa joka on ”ylpeästi epädemokraattinen, riistokapitalistinen, muukalaisvihamielinen, homofobinen ja oligarkkinen. Venäjän yhteydet eurooppalaisiin ääriliikkeisiin ovat ilmeiset”.
– Nationalismin henki ei ole mihinkään kadonnut. Tulevaisuus ei näytä valoisalta. Pienet kaalimaat ovat toinen toisensa jälkeen valitsemassa paluun pimeyden aikaan, majakkanaan entinen miehittäjä.
– Kommunismin aika ehti tehdä miehitettyjen maiden kansalaisista säännöistä piittaamattomia selviytyjiä, mutta myös kulloisellekin johdolle alamaisia. Lammasmaiset kansat tunnetusti houkuttelevat johtajikseen susia, Lasse Lehtinen kirjoittaa.
