Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki tyrmää Taloustaidon blogissaan näkemyksen Suomen erityisen hyvästä julkisesta nettovarallisuudesta.
Suomen julkista nettovarallisuutta, eli julkisen sektorin rahoitusvaroja vähennettynä taloudellisilla vastuilla, on pidetty eurooppalaisittain hyvänä. Vuonna 2017 se oli OECD-maiden toiseksi korkein, 59 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Kotamäen mukaan merkittävä julkinen nettovarallisuus on kuitenkin harhaanjohtava käsite, josta ei voi päätellä paljoakaan finanssipoliittisen liikkumavaran suhteen tai edes sen suhteen, mikä on Suomen asema kansainvälisesti.
Kotamäen mukaan päättelyä sekoittaa erityisesti se, että Suomessa eläkevarallisuus tilastoidaan julkiseksi varallisuudeksi, kun se muissa OECD-maissa on pääosin yksityistä varallisuutta. Tästä seuraa, että tilastot Suomen ja muiden maiden välillä eivät ole vertailukelpoisia.
– Eri maiden julkisen talouden nettovarallisuusasemien vertaaminen Suomeen on siis kuin vertaisi nallekarkkeja ja soijarouhetta keskenään – vertailu ei ole mielekäs. Esimerkiksi nettovarallisuuden laskennassa Tanskan sosiaaliturvarahastojen koko on OECD:n tilastossa alle miljardi euroa, kun todellisuudessa Tanskan eläkevarojen bkt-suhde huitelee lähempänä 200 prosenttia eli puhutaan sadoista miljardeista euroista, Kotamäki kirjoittaa.
Kotamäen mukaan Suomen nettovarallisuus kääntyy reilusti negatiiviseksi, mikäli eläkevarallisuus jätetään laskuissa huomiotta. Toisaalta jos eläkevarat huomioitaisiin, tulisi Kotamäen huomioida myös karttuneet eläkkeet, joita oli vuoden 2017 lopussa yhteensä arviolta 714,5 miljardia euroa.
– Julkinen nettovarallisuus onkin velkaa, kun sosiaaliturvarahastot siivotaan tilastosta. Ja vaikka sosiaaliturvarahastot huomioitaisiinkin, mutta kunnolla eli yhdessä karttuneen eläkevastuun kanssa, olisi nettovarallisuus edelleen negatiivinen, Kotamäki kirjoittaa.
