Tämä käy ilmi Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tekemästä tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rikosprosessin kestoa ja käsittelyaikojen alueellisia eroja.
Tutkimuksen mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön keskimääräiset käsittelyajat ovat selvästi pidempiä kuin aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten ja pahoinpitelyjen. Pahimmillaan asian käsittely jatkuu useita vuosia.
Pisimpään kestää yleensä esitutkintavaihe, jossa myös alueiden väliset erot olivat suurimmat.
Tutkimuksessa käytettiin kolmea eri aineistoa. Tilastoaineiston avulla tarkasteltiin alueellisia eroja lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten käsittelyajoissa. Tuomioaineistolla tutkittiin rikosten laadullisten erojen yhteyksiä rikosprosessin pitkittymiseen. Syitä alueellisille eroille selvitettiin haastattelemalla poliiseja, syyttäjiä ja käräjäoikeuksien tuomareita.
Tutkimus osoitti, että kaikkein nuorimpiin lapsiin kohdistuneet teot käsiteltiin yleensä nopeasti. Yksittäiset teot käsiteltiin nopeammin kuin pitkäkestoiset ja toistuneet, samoin ne teot, joissa rikos oli ilmoitettu poliisille korkeintaan kaksi viikkoa tapahtumista.
Rikosprosessi puolestaan pitkittyi usein, jos lapsi oli rikoksen tapahtuma-aikaan päihtynyt tai sijoitettuna kodin ulkopuolelle.
Prosessia hidastavina tekijöinä tutkimuksessa nousivat esiin myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten verkkovälitteisyys sekä töiden organisointiin, viranomaisten erikoistumiseen ja viranomaisyhteistyöhön liittyvät seikat.
Käsittelyaikojen alueellisten erojen vuoksi seksuaalirikosten alaikäiset uhrit ovat epätasa-arvoisessa asemassa eri puolilla Suomea.
Tutkimuksen perusteella keskeisiä keinoja lyhentää prosessin kestoa ovat lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkinnan keskittäminen siihen erityiskoulutuksen saaneille tutkijoille ja tutkinnanjohtajille, mieluiten yksiköille sekä viranomaisyhteistyön kehittäminen.
