Airiston Helmen huvila Villa Ybbersnäsin pihapiiriä ilmasta kuvattuna Paraisilla. LEHTIKUVA/VEIJO LINDGREN

Henri Vanhanen: Lait vahvistavat turvallisuuspolitiikkaa

Syyskuun lopulla otsikoihin nousi suomalaisten viranomaisten Turun saaristossa suorittama laaja yhteisoperaatio.

Kyseessä on keskusrikospoliisin mukaan talousrikosepäily, jonka keskiössä ovat saaristossa kiinteistöjä omistavat ulkomaalaistaustaiset henkilöt.

Vaikka ulkomaalaisten tappiolliset tai epäilyttävät kiinteistökaupat eivät tietenkään ole sellaisenaan rikos eikä talousrikosepäily kuulosta lähtökohtaisesti turvallisuusongelmalta, tapahtumat ovat jälleen osoitus siitä, miten turvallisuuspoliittinen toimintaympäristön arviointi on muuttunut viime vuosina haastavammaksi. Tutkinnan kohteena olevan Airiston Helmi -yhtiön taustalla vaikuttava laajempi ilmiö on ulkomaalaisten kiinteistöjen sijainti sotilasstrategisesti tärkeiden kohteiden läheisyydessä.

Euroopan turvallisuusilmapiirin kiristyminen on pitänyt sisällään voimapolitiikan lisäksi hybridivaikuttamiseksi kutsuttuja matalan intensiteetin haasteita ja provokaatioita. Näihin lukeutuvia toimenpiteitä ovat esimerkiksi vaalivaikuttaminen, informaatiotilan tahallinen sekoittaminen sekä ei-valtiollisten toimijoiden hyödyntäminen omien tavoitteiden ajamiseksi.

Erityisesti oikeusvaltioilla on ollut hankaluuksia reagoida uusiin monimuotoisia toimintamalleihin – miten vastata sellaisiin mahdollisesti kansallista turvallisuutta uhkaaviin asioihin, jotka ovat luonteeltaan epäsuoria tai eivät riko lakipykäliä?

Lainsäädännössä piilee haasteista huolimatta myös vastaus eritason uhkakuviin. Turvallisuusympäristön muutos on pakottanut tarkastelemaan kansallista lainsäädäntöä ja varautumaan hybridivaikuttamiseen. Varautumisen ohella lakeja laadittaessa olisi kuitenkin yhtä lailla tärkeää sovittaa yhteen esimerkiksi avoimen yhteiskunnan vaatimukset, houkuttelevuus investointeihin ja omaisuuden suojan kunnioittaminen.

Turun saariston laajalla ja huolellisesti valmistellulla voidaan viestittää ulospäin Suomen viranomaisten olevan hereillä, mutta ulkomaalaisten kiinteistöjen sijainti Suomen sotilaallisesti tärkeiden kohteiden läheisyydessä ei itsessään riitä syyksi oikeudellisiin toimenpiteisiin.

Lainsäädäntö ja sen puitteissa liikkuminen erottaa meidät viime kädessä toimijoista, jotka eivät ole valmiita noudattamaan näitä periaatteita. Päinvastainen menettely pahimmillaan söisi pohjaa Suomen viranomaisten toiminnan legitimiteetiltä. Rahanpesu saattaa kuulostaa erikoiselta rikosnimikkeeltä Airiston Helmen kontekstissa, mutta se luo tässä tapauksessa juridisen perustan poliisioperaatiolle.

Tarkasteltaessa turvallisuusympäristön muutoksia, nykyisen hallituskauden erääksi ansioksi onkin luettava lainsäädäntö ja muut aktiiviset toimenpiteet turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla. Aktiivisuus tiedustelun, aluevalvonnan, ulkomaalaisten maahankinnan sekä tiettyjen virkojen kaksoiskansalaisuuden rajoittamisen osalta toimivat hyvänä osoituksena siitä, miten mahdolliseen hybridivaikuttamiseen voidaan pureutua lainsäädäntötyöllä.

Samalla kun kansallista lainsäädäntöä on päivitetty, myös Suomen sotilaallista suorituskykyä on viety ajanmukaisempaan suuntaan. Hallituksen päätökset suurten puolustusmateriaalihankkeiden käynnistämisestä, kansainvälisen avunannon antamisesta ja vastaanottamisesta sekä puolustusyhteistyöratkaisut ovat tuoneet Suomea lähemmäs sen euroatlanttisia kumppaneita ja mahdollistaneet Suomen alueen puolustamisen harjoittelun näiden kanssa.

Kun hallitusohjelmaan kirjatuista turvallisuus- ja puolustuspoliittisista tavoitteista pääosa on saatettu maaliin, Suomen voidaan katsoa siirtyvän hiljalleen sekä lainsäädännön että resurssiensa osalta nykypäivän turvallisuusvaatimusten tasolle. Vaikka kuluneella vaalikaudella onkin saatu aikaan tärkeitä turvallisuus- ja puolustuspoliittisia lainsäädäntöhankkeita ja avauksia, työtä olisi kyettävä jatkamaan myös ensi vaalikaudella.

Yleisellä tasolla eteen tulevat ainakin puolustusmateriaalihankintojen loppuun saattaminen ja puolustusmäärärahojen korotukset, kansalaispalveluksen edellytyksien selvittäminen, kansainvälisen puolustusyhteistyön syventäminen sekä mahdollisesti disinformaation vaikuttavuuden heikentäminen.

Kuten tällä vaalikaudella, myös seuraavan vaalikauden ulko- ja turvallisuuspoliittisen lainsäädäntö- ja strategiatyön ydinajatuksena tulisi olla ajanmukaisuus – lainsäädäntö on yksi tehokkaimmista tavoista vastata sekä perinteisiin että erityisesti uudempiin monimuotoisiin turvallisuushaasteisiin.

Henri Vanhanen

Henri Vanhanen

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija, VTM