X
SULJE MAINOS
Kirjoittajan mukaan 30 vuotta sitten jos kokeessa ei osannut annettiin viitonen - eikä jääty miettimään. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Maarit Korhonen: Mitä saisimmekaan aikaan, jos olisi aikaa

Oli ymmärrys, ettei viitonen todellakaan olisi lapsen oikea numero.

Viime torstaina rehtori kuulutti, että maskit otetaan jälleen käyttöön. 10-vuotiaat eivät protestoineet eivätkä saaneet raivareita. Mutta epätoivon ja syvät huokaukset kuulin kyllä.

Yksi kun yskän saa
ja köhisee,
heti kaikki yskimässä
röhisee
että
koko talo töhisee.
(Kirsi Kunnas, Sadan lapsen talo)

Samalla viikolla poistuivat keskuudestamme kaksi suurnaista, Kirsti Paakkanen ja Kirsi Kunnas. Ensimmäinen lahjoitti omaisuutensa Suomen lahjakkaille lapsille ja toinen suri viimeisessä haastattelussaan lasten lukemisen vähyyttä ja kaunokirjallisuuden osaamattomuutta. Mietin, mitä tekisin, jos minulle annettaisiin valta päättää rahan käytöstä. Kirsi Kunnaksen kunniaksi antaisin ensin jokaiselle lapselle kirjan. Sen jälkeen pilkkoisin luokat 10 oppilaan ryhmiksi. Silloin minulle jäisi tunnissa aikaa jokaiselle neljä minuuttia nykyisen 1,7 minuutin sijaan. Näkisin lasten lahjakkuudet paremmin.

Molemmat naiset jättivät kaikille jotakin.

Mitä varten kukaan on
ja mitä varten on joku?
Kukaan ei ole ketään varten
ja joku on meitä kaikkia varten.
(Kirsi Kunnas, Tuulen laulu)

Helsingin Sanomien Visio-liitteessä lueteltiin 10 lupaavinta teknologia-alan kasvuyritystä, jotka saattavat seuraavaksi päätyä miljardiluokkaan.

Aven auttaa yrityksiä hallinnoimaan keräämäänsä dataa pilvipalvelualustoilla avoimen lähdekoodin tietokantapalveluiden avulla. Relexin ohjelmisto auttaa ennustamaan vähittäiskaupan teollisuuden tuotteiden kysyntää. Supermetrics rakentaa työkaluja markkinointidatan käsittelyyn. Varjo on virtuaalilasien kehittäjä. IQM kehittää suprajohtavien kvanttitietokoneita. Iceye keskittyy avaruusteknologiaan. Tesseractin tuote on automatisoitu vakuudellisen limiittiluoton myöntöalusta

Minä opetin koulussa viime viikolla ympäristöopissa viljan osat, musiikissa kalevalaisen vuorolaulun, matematiikassa kymmenellä jakamisen, äidinkielessä tarinan juonen kehittämisen ja englannissa do-does-kysymykset.

Ihan niin kuin 30 vuotta sitten.

Yksi tärkeä asia on kuitenkin muuttunut. 30 vuotta sitten, jos kokeessa ei osannut, annettiin viitonen. Eikä jääty miettimään, miksi lapsi sai viitosen.

Nyt mietitään. Oppilaani teki matikan kokeen ja olisi saanut viisi. Tiesin hänen erityisherkkyytensä ääniin, keskittymiskyvyttömyytensä. Otin hänet kahden kesken, annoin enemmän aikaa joka tehtävään. Olimme hiljaisessa huoneessa, ei häiriötekijöitä. Peruslaskut saimme tehtyä ja kerroin, että tästä tulisi nyt kahdeksan. Hän ilmoitti haluavansa kympin.

– Jaksatko vääntää?

– Jaksan.

Lasku kerrallaan etenimme loppua kohden. Ihan viimeistä ei enää laskettu, joten numeroksi tuli 9.

Oli tieto lapsen erityistarpeista, oli ymmärrys, ettei viitonen todellakaan olisi hänen oikea numeronsa. Oli mahdollisuus järjestää aikaa tähän. Nyt meni lapselle 45 minuuttia sen 1,7 sijaan.

Mitä ihmettä me saisimmekaan aikaan, jos olisi tarvittava tieto ja tarpeeksi aikaa?

Pieni Jaakko Vaakko poikalapsi
on – aivan totta
pieni, hieno, herkkä lapsi.
joka kärsii taustansa vuoksi
äänistä, valoista, itsetunnon puutteesta.
Ja nyt – katsos, nyt se tuli
suoraan omaan luokkaansa,
ja istuu hiljaa paikallaan
ja naama hymyä tulvillaan.

Sai apua Jaakko Vaakko.

Maarit Korhonen

Maarit Korhonen

Luokanopettaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt