Kuttupuhe on modernimpaa suomalaista kansanperinnettä. Siinä joku pirkanmaalainen kansanedustaja pitää ylistyspuheen kutulle eduskunnan täysistunnossa budjetti-istuntojen maa- ja metsätalousministeriön pääluokan lopuksi.
Puhe ajoittuu joulun alle ja ilta-aikaan. Tarkoitus on olla hauska, mutta asiaa sisältävä. Puhe toimii myös joulunalusajan ja vuoden lopun kiitospuheena.
Puheen taustaa voi lukea ja kuulla tästä.
Seuraava on tämänvuotisen kuttupuhujan, Mänttä-Vilppulan kansanedustaja Arto Pirttilahden (kesk.) kuttupuhe myöhäiseltä keskiviikkoillalta.
Arvoisa puhemies! Aika harvinaista, että kuttupuhe on näin aikaisin iltapäivästä ja oikeastaan hieman ennen kymmentä.
Tässä vaiheessa, maa- ja metsätalousbudjettikohdassa, on syytä puhua ja nostaa esille kutut, pitää siis kuttupuhe. Kyse ei siis ole kudusta. Tosin, kun maa- ja metsätalousvaliokunnan toimialaan kuuluu myös kuteminen kalapuolella, siinä niin sanotut kutuvaltioperiaatteet on yksi suurimpia kysymyksiä, joihin eritoten yksi Suomen merkittävimpiä kalapolitiikan asiantuntijoita, edustaja (Simo) Rundgren, on joutunut alati puuttumaan. Toisaalta kutu on muutoinkin tärkeä periaate elämässä, ja siihenhän elämä karjataloudessakin ja monessa muussakin suuresti perustuu.
Kuttupuheen perinne on jo 30-vuotinen. Timo Roos, SDP:n edustaja Pirkanmaalta – tällä hetkellä hän pitää hyviä eläkepäiviä Hämeenlinnassa – pohti kuttutalouden näkymiä joulun alla budjetin maa- ja metsätalouden kohdassa, ja ne olivat yleensä näitä viimeisimpiä puheenvuoroja. Nykyisen Sastamalan ja Tyrvään Karkun alue on vieläkin vahva kuttutalouskeskittymä.
Roos pohti myös vahvasti kuttujen kautta unohdetun kansan asemaa. Jättäessään eduskunnan Roos antoi puheenvuoron edustaja Markku Vuorensolalle. Sen jälkeen puheita on pidetty lähes katkeamattomasti perinteenä joka vuosi. Puhujina ovat olleet Pirkanmaan nuorimmat keskustalaiset edustajat ja välillä vähän muutkin. Itselleni tämä puhe on neljäs ja tällä haavaa viimeinen tämän istuntokauden päättyessä. Uskon kyllä, että Pirkanmaalta tulee vielä nuorempia kansanedustajia, ja ehkä itsekin olen vielä täällä salissa.
Puheenaiheet ovat olleet hyvin persoonallisia ja pohtivia. Puheet ovat vuosien mittaan kyllä tulleet sitten hieman viihteellisemmiksi ja unohdetun kansan sanoma on jäänyt taka-alalle. Maaseudun unohdetun kansan tilanne on tällä hetkellä vakava. Ehkä karsin puheesta pois nämä viihteelliset elementit ja painotan maaseudun ihmisen, maatalouden ja kuttujen tämänhetkistä ahdinkoa.
Vuohitiloja Suomessa on enää 165 kappaletta, kuttuja ja pukkeja yhteensä noin 4 600. Sastamalan, Tyrvään, Karkun seudulla on tusinan verran tiloja, joissa on 915 vuohta. Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa kilvoittelevat tällä hetkellä Suomen kuttumaakunnan asemasta. Kummassakin maakunnassa on noin 1 400 kuttua ja pukkia. Kuttutilojen vähentyminen kuvaa myös maaseudun monipuolisen tilarakenteen muuttumista.
Vahvaa juurta
Hieman kansainvälisemmin katsottuna EU:n ja USA:n välissä vapaakauppaneuvotteluissa on kysymys paljon myös maataloudesta ja elintarviketeollisuudesta. Kuttu ihmetteleekin, avaammeko Euroopan geenimuunnelluille hormoneille ja elintarvikkeiden kemialliselle puhdistukselle vai haluammeko poliittisella tasolla osoittaa, että me haluamme toisenlaisen maatalouden ja toisenlaiset elintarvikkeet, että haluaisimme pyrkiä entistä aidompaan, puhtaampaan ruokaan ja valitsemamme keinot maailmalle ruoan tarpeen tyydyttämiseksi ovat kestävämpiä ja terveellisempiä laajastikin tarkasteltuna. Suomalainen tuotanto ja elintarvike kuuluvat maailman puhtaimpiin, ja pidetään ne sellaisena ja ollaan siitä ylpeitä. No, suurvaltapolitiikkahan ei ole kutun vika.
On muistettava, että laadukasta suomalaista tuotantoa ei ole, jos siltä viedään edellytykset. Tuotantokustannukset ovat nousseet raketin lailla, eivätkä tuotantohinnat ole pysyneet perässä. Lisätyövoiman palkkaaminen tiloilla on taloudellisesti mahdotonta. Byrokratian rattaisiin menee moni, jauhaantuvansa tuntee. Uupumus ajaa 24/7-työtä tekevät, vastuun kantavat viljelijät vaikeuksiin yhä syvemmälle. Kun oma jaksaminen katoaa, kärsii helposti myös eläinten hyvinvointi ja tuotannon laatu. Maatalousyrittäjien toimintaympäristöön on tultava muutoksia, jotta meillä on mahdollisuus olla ylpeitä puhtaasta suomalaisesta ruoasta jatkossakin. Oman elintarviketuotannon tärkeys tuntuu unohtuneen. Tämä on myös huoltovarmuutta.
Kuttu on sitkeä eläin. Niin on myös suomalainen viljelijä. Hän uskoo huomiseen ja parempaan, ja hän edustaa vahvaa juurta. Maausko vie suomalaista maaseutua ja elintarviketuotantoa eteenpäin.
Biotaloudesta: Kuttukin liputtaa biotalouden puolesta. Nehän ovat oivallisia ja hoksasivat jo paljon aiemmin. Kutut ovat kovin kaikkiruokaisia: suuhun sopii ruohotuppo, mutta meneepä alas risut, roskat ja emännän rintaliivitkin. Kuulemani mukaan pyykkinarulta ne oli evääksi haettu. Asia biotalouden olemuksen ytimessä on kiertotalous, ei mikään uusi juttu, muttei unohtunut. Biotaloudessa jätteitä ei synny, toinen aste on toisen raaka-ainetta. Kutun ideologiassahan samaan tapaan hyväksytään mitä vain ympäriltä löytyvää, muutetaan se hyödykkeeksi, jäte on syntynyt: lannoitetta pellolle ja tuottaa kaasua biokaasuttamossa.
Kuttuasiamies
Arvoisa puheenjohtaja! Näyttää tuo aika menevän pitkäksi. Saako pari minuuttia?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi: Kuttu on kyllä puheensa arvoinen.
Arto Pirttilahti: Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja!
Viime vuonna Brysselin kattojen yllä pukki katseli ministeri Koskisen seikkailuja. Tänä vuonna silmien alla olivat toiset miehet. Tulokset eivät vieläkään olleet pukkia miellyttäneet kovasti. Sille oli vakuutettu, kuinka fantastisesti pukilla menee. Pukki nyt tviittaa sieltä, mutta pyysi myös sanomaan näin: ”Pitäkää puolenne #ryhtiliike @neuvottelupöytä”.
Venäjän pakotteista kuttu pohtii pitävänsä siten, että onhan meillä aitoa kutunmaitoa ja kutunjuustoa, viedään niitä, kun venäläiset haluavat erikoistuotteita.
Edustan tässä myös sitä näkemystä, että meidän täytyisi saada Suomeen valtiollinen kuttuasiamies ja varsinkin näille suomalaisille kutuille vahvat, pysyvät, hyvät nurmilaitumet, varsinkin kun EU sitä tällä hetkellä hyvin suosittelee.
Arvoisa puhemies! Edustaja Timo Roos päätti kuttupuheensa vuonna 1985 seuraavasti: ”Kutusta on sanottu: jos ei se pahaa tee, niin sitä se ainakin suunnittelee. Vielä pahemmilta näyttävät kyllä kuttujen heimoa kohti käyvät suunnitelmat.” Toivottavasti nykyhallitukseen ei päde sama kuin kuttuihin: jos ei tee pahaa, niin ainakin jotain suunnittelee. Ja toisekseen, vaikka suomalaista maaseutua kohti käyvät suunnitelmat näyttävät ajoittain huolestuttavilta ja sitä halutaan kurmuuttaa keskittämisen vimmalla, toivottavasti suunta muuttuu ja osaamme käyttää hyödyksi koko Suomen tarjoamat voimavarat. Eläköön kuttuperinne! Eläköön elävä maaseutu!
Toivotan erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille, arvoisa puhemies, teidän puolisoillenne, hyvät kollegat sekä eduskunnan henkilöstö.
