Oppiminen on usein myös tehokkainta juuri epäonnistumisten kautta, kuten moni on elämässään kokenut. Tärkeää on, että niin kriisitilanteet kuin elämän haasteelliset hetket käydään rehellisesti jälkeenpäin läpi, kirjataan onnistumiset ja epäonnistumiset sekä ennen kaikkea opitaan ja ollaan jatkossa aiempaa vahvempia.
Suomi, kuten muukin maailma, joutui keväällä poikkeuksellisen korona-kriisin keskelle. Vaikutukset ovat tuntuneet jokaisen suomalaisen arjessa. Mahdollisesta koronan toisesta aallosta emme vielä tiedä, mutta erilaisia yhteiskunnan ja arkielämän kriisi- ja häiriötilanteita tulemme varmasti jatkossakin kohtaamaan. Osan niistä osaamme ennakoida, osaa emme. Edellytyksenä tulee joka tapauksessa olemaan nopeat ja joustavatkin toimintatavat, joita on suunniteltu ja harjoiteltu.
On tärkeää, että Suomessa tehdään kattava arviointi koronakriisin aikaisista toimista. Tehdyt virheet on korjattava ja varautumista parannettava. Kriisitoimista on tehtävä kattava ja asiantunteva jälkiarvio, kuten muun muassa Ruotsissa ja Norjassa on päätetty tehdä. Kyse ei ole ”syyttävästä sormesta” vaan yhteiskuntamme kriisisietokyvyn ja varautumisen kehittämisestä.
Tämän päivän turvallisuudessa globaali, kansallinen ja paikallinen tasot kulkevat yhä vahvemmin käsi kädessä. Koronapandemia on tästä malliesimerkki. Kyse on globaalista kriisistä, jolla on merkittäviä paikallistason vaikutuksia poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa mielessä. Koronapandemia on myös muistutus siitä, että häiriötilanteessa ensisijaisina turvallisuuden toimijoina ja tekijöinä voivat perinteisten turvallisuusviranomaisten sijasta ollakin siviilihallinnon tai kansalaisyhteiskunnan toimijat. On lisäksi muistettava, globaaleista ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista huolimatta ihmisten ensimmäinen kysymys kriiseissä on, että ”miten tämä vaikuttaa minuun ja läheisiini”? Turvallisuus on ihmisen perustarve.
Kyse on turvallisuudesta niin tekoina kuin tunteena. Monesti unohtuu, että kriisiaikana ja ylipäänsä turvallisuudessa kuntien rooli on hyvin keskeinen. Kuntien varautuminen on osa koko yhteiskuntamme varautumista, mutta juuri kunnilla on keskeinen vastuu kuntalaisten peruspalveluiden järjestämisestä ja turvallisuuden paikallisessa järjestämisessä niin normaalioloissa kuin häiriö- ja poikkeustilanteissakin. Eli kuntien on oltava toimintakykyisiä ja kyettävä huolehtimaan kuntalaisten hyvinvoinnista kaikissa tilanteissa, ja kuntalaisten on tähän toimintakykyyn voitava luottaa. Kunnan vastuulla on lukuisia tehtäviä, joilla on suora yhteys kuntalaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Kunta on usein myös taho, joka kokoaa yhteistyöhön alueensa eri toimijat, kuten viranomaiset, järjestöt ja yritykset.
On tärkeää, että myös kunnissa arvioidaan koronaepidemian hoitoa, onnistumisineen ja epäonnistumisineen, ja otetaan oppia varautumisen kehittämiseen. Muutamankin ydinhuomion kirjaaminen ja sen myötä asioiden kehittäminen vie varautumista eteenpäin. Tähän arviointiin ja varautumisen kehittämiseen kunnan luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita kannustan. Erityinen huomio kannattaa keskittää tilannekuvan muodostamisen, kriisijohtamisen, kriisiviestinnän sekä kuntalaisten omatoimisen toiminnan ja varautumisen arviointiin. Tavoitteena tulee olla Kuntaliiton nostaman teeman mukaisesti ”Turvallinen ja kriisinkestävä kunta”, jonka rakentamisessa kuntalaiset ovat aktiivisesti mukana.
Positiivisena esimerkkinä on syytä mainita Espoon kaupunki, joka alkukesästä kartoitti espoolaisten turvallisuudentunnetta, näkemyksiä omasta arjesta ja näkemyksiä kaupungin toiminnasta koronavirusepidemian aiheuttamana poikkeusaikana. Selvityksen mukaan esimerkiksi henkinen ja psyykkinen jaksaminen laski koronakriisin takia lähes joka kolmannella. Tämä saattaa poikia haasteita, jotka realisoituvat vasta viiveellä. Espoolaiset myös kertoivat kyselyssä muun muassa, että miten kriisiviestintä tavoittaa heidät parhaiten ja miten sosiaalipalveluissa onnistuttiin. Tärkeää tietoa asioiden kehittämiseksi.
Koronaepidemian myönteinen puoli on, että se on muistuttanut suomalaisia ennakoimisen, huoltovarmuuden ja kriisivarautumisen tärkeydestä. Varautuminen niin yhteiskunnan, kunnan kuin jokaisen ihmisen tasolla kannattaa. Kunnan rooli turvallisuudessa korostuu -tutkimuksessa todetaan osuvasti, että ”kunnalla on keskeinen rooli turvallisen arjen rakentajana.” Tämä rooli on kunnissa pidettävä vahvasti mielessä.
