Vasemmalla Napoleonin kivi Onaksen saaressa. (Kuva: Vesa Laulumaa/Museovirasto.) Oikealla Napoleonin sarkofagi Pariisissa. (Kuva: Tarja Repo/Lehtikuva. LEHTIKUVA / HANDOUT

Kuninkaallista elämää: loistoa ja irti hakattuja päitä

Monesti vallasta syöstyt hallitsijat on jouduttu hautaamaan kahteen kertaan.

Toimittaja, tietokirjailija Satu Jaatinen käsittelee teoksessaan kuninkaallisen elämän historiaa, tapoja ja sattumuksia. Kiinnostus kuninkaallisia perheitä kohtaan on aina ollut vahvaa ja tiedonvälityksen kehittyminen on lisännyt sitä entisestään.

Monarkisti ja rojalisti sekoitetaan monesti toisiinsa. Jaatisen mukaan monarkisti on henkilö, joka kannattaa kuningasvaltaa yleensä. Rojalisti puolestaan kannattaa valtaistuimelle puolestaan yhtä tiettyä henkilöä tai sukua.

Nykyisin kaikki Euroopan ja valtaosa maailman kuningaskunnista ovat valtiomuodoltaan perustuslaillisia monarkioita. Vallassa oleva monarkki on valtion päämies ja hänen asemansa on määritelty perustuslaissa. Näissä maissa pääministeri käyttää tosiasiallista valtaa.

Poikkeuksiakin on, esimerkiksi Bruneissa, Omanissa ja Qatarissa on voimassa absoluuttinen monarkia, mikä takaa hallitsijalle itsevaltaisen aseman.

Kruunu näyttävin tunnusmerkki

Kruunu on monarkin näyttävin tunnusmerkki, tosin ne tuodaan esille vain suurimpiin tapahtumiin. Useissa valtioissa hallitsijalla on yksi tietty kruunajaiskruunu, joka on koko kuningaskunnan symboli.

Esimerkiksi Britanniassa kuningatar käyttää valtakunnankruunua eli Imperial State Crownia parlamentin avajaisissa. Kruunu painaa lähes kilon ja sen koristelussa on käytetty rubiineja, safiireja, smaragdeja ja helmiä. Keskellä edessä on noin 317 karaatin suuruinen Cullinan II -niminen timantti.

Se on lohkottu maailman suurimmasta luonnontimantista, joka löydettiin vuonna 1905 ja nimettiin kaivoksen omistajan Thomas Cullinanin mukaan. Noin 530 karaatin Cullinan I on kiinnitetty hallitsijan valtikkaan.

Valtaistuimet

Saksan Aachenissa säilytetään 700-luvulla valmistettua niin kutsuttua Kaarle Suuren valtaistuinta. Marmorista tehty tuoli valmistettiin Kaarlen aikana, mutta sitä ei käytetty hänen kruunanaisissaan. Sen sijaan tuoli toimi kaikkiaan 31 Kaarlen seuraajan kruunajaisistuimena.

Tanskan kuningas Fredrik III teetätti 1600-luvun puolivälissä arvoaan vastaavan valtaistuimen, joka tehtiin valkokullasta ja valaanluusta. Näyttävän istuimen valmistaminen kesti kymmenen vuotta. Nykyisin istuin ei ole enää käytössä.

Venäjän tsaari Paavali I teetti 1700-luvun lopussa valtaistuimestaan kuusi kopiota. Yhtä niistä käytetiin Suomessa Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 ja sitä säilytetään nykyisin Suomen kansallismuseossa. Alkuperäinen valtaistuin on Pietarissa Eremitaašin museossa.

Kymmenen Fredrikiä

Kuninkaalliset ovat etunimiä valitessaan aina suosineet nimiä, joilla on yhteyksiä suvun esi-isiin. Tanskassa kuninkaina ovat vuorotelleet Kristianit ja Fredrikit. Kristianeja on ollut kuninkaana kymmenen ja Fredrikejä yhdeksän kertaa.

Etenkin kruununperijän etunimi herättää kiinnostusta ja myös arvostelua. Sen sai kokea Ruotsin kruununprinsessa Victoria antaessaan ensimmäiselle lapselleen nimen Estelle. Nimi herätti suurta kohua, koska aiemmin hovissa oli suosittu ranskalaisperäisiä nimiä Bernadotte-suvun taustojen takia.

Toimittaja Herman Lindqvist jopa arvosteli nimen olleen kuninkaalliselle sopimaton. Tämän takia Lindqvistin nimi poistettiin ristiäisten kutsuvieraslistalta.

Kahdesti haudatut

Monesti vallasta syöstyt hallitsijat on jouduttu hautaamaan kahteen kertaan. Ranskan keisari Napoleon I haudattiin ensin hänen vankilasaarelleen St. Helenalle vuonna 1821. Noin 20 vuotta myöhemmin Ranskan kuningas Ludvig Filip sai englantilaisilta luvan siirtää Napoleonin arkun Pariisiin, jossa järjestettiin valtiolliset hautajaiset.

Entistä keisaria ei haudattu muiden Ranskan kuninkaiden tapaan Saint-Denis’n basilikaan, vaan Pariisin Invalidikirkkoon. Mahtipontinen hautarakennelma tosin valmistui vasta vuonna 1861, joten Napoleon sai odottaa lopullista hautapaikkaansa pitkään.

Skotlannin kuningatar Maria Stuart mestattiin vuonna 1587. Pyöveli tosin epäonnistui pahoin tehtävässään, sillä Marian pää irtosi vasta kolmannella lyönnillä. Kuningatar haudattiin ensin Peterboroughin katedraaliin. Hänen poikansa Jaakko V noustessa Englannin valtaistuimelle hän määräsi äitinsä haudattavaksi uudelleen Westminster Abbeyyn, vastapäätä Elisabet I:n hautaa.

Muutos säikäytti

Ranskan vallankumous vuonna 1789 tyrmistytti tuon ajan hallitsijoita. Pahinta oli vuonna 1793 toimeenpantu kuningas Ludvig XVI:n ja hänen vaimonsa mestaaminen giljotiinilla. Hallitsijoita oli tietenkin teloitettu aiemminkin, muttei julkisella paikalla ja kansan tuomitsemana. Jaatisen mukaan kuningashuoneet pelkäsivät Ranskan vallankumouksen henkeä ensimmäiseen maailmansotaan saakka.

Ensimmäinen maailmansota pyyhkäisi pois Saksan, Itävalta-Unkarin ja Venäjän keisarikunnat. Samoin Suomen lyhytaikainen kuningaskunta katosi maailmansodan lopputuloksen myötä. Tosin kuninkaaksi valittu saksalainen Hessenin prinssi Friedrich Karl ei koskaan edes ehtinyt käydä Suomessa.

Toisen maailmansodan aikana monet Euroopan kuninkaalliset pakenivat Saksan miehitystä Britanniaan. Poikkeuksena oli Tanskan kuningas Kristian X. Hän pysyi linnassaan ja ratsasti joka päivä Kööpenhaminan kaduilla rohkaistakseen kansalaisiaan.

Satu Jaatinen: Kuninkaallisessa seurassa. Rojalistin käsikirja. 262 sivua. Docendo Oy.

JARKKO KEMPPI

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt