Tehtaiden sulkemisuutiset järkyttävät aina. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Anders Adlercreutz: Kun suljetaan paperitehdas

Kirjoittajan mukaan kannattaisi vältellä väsyneitä vastakkainasetteluja.

Syksyllä UPM ilmoitti sulkevansa Kaipolan tehtaan Keski-Suomessa. Uutinen järkytti, eikä syyttä: tehdas työllistää satoja suomalaisia ja paperiteollisuudella on meille suomalaisille suuri symbolinen arvo.

Uutinen synnytti myös myrskyisän keskustelun, joka vieläkin velloo. Miksi paperitehdas, joka ainakin tovi sitten oli taloudellisesti kannattava, suljetaan? Keskustelussa etsittiin kiivaasti syyllisiä. Osa syytti osakkeenomistajien pohjatonta ahneutta ja osa joko hallitusta tai ammattiliittoja.

Pari viikkoa sen jälkeen Neste ilmoitti, että Naantalin jalostamon toiminta loppunee.

Syyt toimintojen lakkauttamiseen ovat varmasti monisyisiä. En koe, että itselläni olisi poliitikkona riittävää tietoa yhtiöiden tilanteesta tai strategiasta voidakseni arvioida päätöksien oikeellisuutta. Voin korkeintaan spekuloida syillä. Olen kuitenkin taipuvainen luottamaan siihen, että päätökset tehtiin perusteellisen harkinnan jälkeen.

UPM:llä on yksiköitä useassa eri maassa. Sanomalehtipaperin kysyntä on hiipumaan päin. Tätä vallitsevaa asiantilaa vasten ei tunnu vaikealta ymmärtää, että taloudellisesti heikoimmin pärjäävä tehdas päädytään sulkemaan.

Nesteen kohdalla yhteiskunnan toivoma muutos, siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista, on isossa roolissa kun tulevaisuutta suunnitellaan. Naantalin kohdalla ilmeisen ratkaisevassa roolissa.

Poliitikkoina voimme toki spekuloida kunkin päätöksen oikeellisuutta. Hedelmällistä se ei kuitenkaan ole. Sen sijaan meidän tulisi tehdä kaikkemme, jotta yrityksillä olisi Suomessa parhaat mahdolliset toimintaedellytykset.

Vaikka Suomi on monella tapaa kilpailukykyinen maa, meillä on joitakin yrityselämän näkökulmasta selkeitä kipupisteitä. Meillä on korkeasti koulutettu kansa, mutta jäykät työmarkkinat. Meillä on puhdas luonto, mutta logistisia haasteita. Meillä on hyvin organisoitu ja korruptiosta vapaa yhteiskunta, mutta korkea kustannustaso.

Yritysten päätösten suitsuttamisen tai tuomitsemisen sijaan meidän politiikkojen tulee tunnistaa nämä kipupisteet ja miettiä, mitä me voimme niille tehdä. Meidän tehtävämme on kuunnella yrityksiä ja lainsäädännöllä varmistaa, että tehtaat pysyvät käynnissä ja että yrityksemme saavat käyttöönsä parhaat mahdolliset tekijät. Samalla meidän tulee huolehtia kaikista heistä, jotka nyt tahtomattaan joutuvat työttömiksi.

Olemme keskellä teknologiamurrosta ja siitä seuraavaa rakennemuutosta. Ei ole realistista olettaa, että sanomalehtipaperin kysyntä lähtisi maailmalla nousuun. Markkinoiden luonnollista liikettä ei olekaan mielekästä jarruttaa poliittisin keinoin. Viisaampaa olisi kohdistaa huomio tulevaisuudessa relevanttien liiketoimintojen ja innovaatioiden tukemiseen. Mitä tulee metsä- ja paperiteollisuuteen, on selvää, että puukuidusta voidaan kehittää monia paperia jalostetumpia ja myös paperia kannattavampia tuotteita.

Oleellisempaa kuin menneen pohtiminen onkin nyt varmistaa esimerkiksi se, että UPM:n seuraava biopolttoainelaitos tulee Kotkaan eikä Keski-Eurooppaan.

Lopuksi: totuus on, että osakkeisiin sijoittamisesta vastaavat yleensä ihan tavalliset ihmiset. Kuten vaikkapa instituutioiden varallisuutta mahdollisimman viisaasti hoitavat sijoitusalan ammattilaiset tai yksityiset piensijoittajat, jotka turvaavat omaa tai lastensa tulevaisuutta. Yhä useampi instituutio tai yksityishenkilö haluaa sijoittaa kohteisiin, jotka ovat paitsi tuottavia myös eettisen tarkastelun kestäviä. Sijoittajat eivät ole joukko ahneita riistäjiä, jotka elävät muusta todellisuudesta irrallaan. Suurin osa heistä vannoo Pohjoismaisen hyvinvointivaltion nimeen ja haluaa koko Suomelle hyvää.

Siksi meidän kannattaisi vältellä väsyneitä poliittisia vastakkainasetteluja ja ponnistella yhdessä uusien, entistä houkuttelevimpien – ja samalla myös työllistävien – yritysten synnyttämiseksi. Meidän on keskityttävä luomaan näkymiä nyt työttömäksi jääville kaipolalaisille ja naantalilaisille ja kannustettava ihmisiä poliittisilla päätöksillä työntekoon.

Sanomalehtipaperituotanto saattaa olla Suomessa menneisyyttä, kuten niin monet muutkin asiat ennen sitä. Mutta murroksen alla pitää uskaltaa uudistua ja katsoa eteenpäin. Niin on aina ollut ja niin on myös nyt.

Anders Adlercreutz

Anders Adlercreutz

Anders Adlercreutz on arkkitehti, yrittäjä, viiden lapsen isä ja RKP:n kansanedustaja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt