Kun Euroopan unionin puolustusyhteistyötä halutaan viedä vauhdilla eteenpäin, monta olennaista kysymystä uhkaa jäädä innostuksen jalkoihin, nimekäs saksalainen turvallisuuspolitiikan tutkija Claudia Major arvioi.
– Onko puolustusulottuvuuden kehittämiseen liittyvillä aloitteilla riittävän vahva ja vakaa pohja, Saksan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa instituutissa (SWP) vanhempana tutkijana toimiva Major kysyy.
Unionin jäsenvaltiot suhtautuvat hänen mukaansa puolustusyhteistyöhön vaihtelevin motiivein. Tietyt maat, kuten Saksa, pitävät sitä ensisijaisesti eurooppalaisen integraation edistämisen välineenä, kun taas toisille EU:n puolustusulottuvuuden vahvistamisella on arvo sinänsä. Kolmannen ryhmän muodostavat maat, jotka ovat valmiita olemaan yhteistyön tiivistämisessä mukana lähinnä siksi, etteivät pidä hyödyllisenä jättäytyä sen ulkopuolelle.
– Jäsenvaltioiden motiivit ovatkin paitsi keskenään erilaisia myös osin ristiriitaisia, Major sanoo.
– Luottavatko jäsenmaat lopulta Euroopan unioniin siinä määrin, että ne ovat valmiita ottamaan ehdotettuja askeleita kohti yhteistä puolustusta?
Entä kuka olisi sen johtaja, hän kysyy, ja torjuu samalla ajatuksen, että ainakaan Saksa olisi valmis puolustuksen johtoroolia ottamaan.
– Vai voisiko puolustusyhteistyö toimia ilman johtajaa, koska olemme niin demokraattisia ja niin postmoderneja?
Majorin kysymys on ilmeisen sarkastinen. Hänen viestinsä on, että samaan tapaan kuin Yhdysvallat on totuttu näkemään Naton johtovaltiona, myös EU:n puolustusulottuvuuden syventäminen ennen pitkää edellyttää, että jokin jäsenmaista voi uskottavasti nousta vastaavaan rooliin.
Mistä ratkaiseva kimmoke?
Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden on Claudia Majorin mielestä jouduttava toden teolla selkä seinää vasten, jotta yhteisestä puolustuksesta voisi tulla totta.
– Nyt EU:n puolustusyhteistyö on jotain, mitä on mukava olla, mutta välttämättömyys se ei ole, Major sanoo.
– Mitä tarvitaan, jotta siitä tulisi välttämättömyys? Voiko se tapahtua sisäsyntyisesti, vai tarvitaanko ulkoinen paine esimerkiksi Venäjän tai Isisin taholta?
Myös se, että Yhdysvallat todella luopuisi sotilaallisesta läsnäolostaan Euroopassa, kuten presidentti Donald Trumpin tiettyjen puheenvuorojen perusteella on pelätty, voisi tehdä EU:n omasta, autonomisesta puolustuksesta välttämättömän.
Siinäkin tapauksessa välttämättömyys olisi seuraus jostakin, ei todelliseen vakaumukseen perustuva ratkaisu, Major huomauttaa.
Hyväksytäänkö eurooppalainen suvereniteetti?
Tulevan kehityksen kannalta Claudia Major pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, kuinka eurooppalaiset suhtautuvat yhteen tiettyyn Ranskan presidentti Emmanuel Macronin esille nostamaan käsitteeseen.
Viime tiistaina pitämässään suuressa Euroopan tulevaisuutta käsitelleessä linjapuheessaan Macron korosti eurooppalaista suvereniteettia. Yksikään EU:n jäsenvaltio ei hänen mukaansa kykenisi puolustautumaan pahimpia sotilaallisia turvallisuusuhkia vastaan yksin, vaan siihen tarvitaan välttämättä aina eurooppalaista yhteistyötä. Avainkäsitteeksi hän nosti eurooppalaisen suvereniteetin.
– Ovatko eurooppalaiset valtiot valmiita tunnustamaan, että ne ovat riippuvaisia toinen toisistaan? Olemmeko valmiit hyväksymään, että suvereniteettimme toteutuukin nyt Euroopan tasolla, Major kiteyttää puolustusyhteistyön tulevaisuuden kenties keskeisimmän kysymyksen.
Tohtori Major esitti näkemyksiään ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtavia asiantuntijoita vuosittain kokoavassa The Riga Conference -tapahtumassa Latvian pääkaupungissa Riiassa.
Heikki Hakala, Riika
