Hyvän yhteiskunnan perustana on lakien noudattaminen ja luottamus viranomaisiin. Luottamus ihmisten välille syntyy viime kädessä siitä, että oikein toimiminen palkitaan ja väärin toimimisesta joutuu vastuuseen. Turvallisuus- ja oikeusviranomaisten tehtävä on varmistaa, että oikeus toteutuu. Tähän on voitava luottaa.
Viime päivinä on käyty erikoinen näytelmä turvallisuuspolitiikassa. Poliisin viesti ei selvästikään kuulu Sanna Marinin hallituksen puolueille. Tai kyllä se kuuluu, mutta viestiä ei uskota. Ei määrärahatarpeiden, mutta ei myöskään turvallisuusuhkien osalta.
Ensimmäisenä turvallisuus jäi muiden asioiden jalkoihin budjettiriihessä. Edes keskusta ei noussut puolustamaan poliisia. Keskustan valtiovarainministeri tyrmäsi poliisin esityksen riittävistä määrärahoista.
Rahaa jaettiin muihin kohteisiin ennätysmäärä. Vasemmistohallitus on ensinnäkin lisännyt pysyviä julkisia menoja jo yli 1 400 miljoonaa euroa. Julkisten menojen rahoitus ei enää perustu työntekoon ja yritteliäisyyteen, vaan yhä enemmän holtittomaan velkaantumiseen. Ensi vuonna velaksi eletään 6 900 miljoonalla ja seuraavana vuonna 8 900 miljoonalla eurolla. Vasemmiston talousopeilla Suomi liukuu kreikkalaiselle polulle.
Luulisi, että tällaisessa rahanjaossa yhteiskunnan perusasiat ainakin saisivat riittävän rahoituksen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Poliisin arvion mukaan ensi vuoden budjetti uhkaa edelleen jäädä 30 miljoonaa euroa vajaaksi, jotta edes nykytason toiminta voitaisi turvata. Poliisia kyllä kuultiin rahanjaossa, mutta ei uskottu.
Alueiden poliisilaitokset ovat jo sopeutussuunnitelmat laatineet. Edessä on henkilöstövähennyksiä. Absurdia. Ennen vaaleja eduskuntapuolueet yhdessä lupasivat, että poliisien määrä nostetaan vähintään 7850 henkilöön. Keskusta, SDP ja muut vasemmistohallituksen puolueet ovat selitelleet kovasti eduskunnan käytävillä. Ihmiskaupparyhmä tai maaseutupartiointi ei korvaa poliisin perustyötä. Selitykset eivät muutu euroiksi kenttätyössä.
Kokoomus on tarjonnut omaa talous- ja turvallisuusohjelmaansa hallitukselle. Tässä ohjelmassa poliisin riittävä rahoitus ja poliisien määrän nostaminen varmistettaisiin. Samalla myös varmistettaisiin viisaalla talous- ja työllisyyspolitiikalla ettei julkinen talous romahda tulevina vuosina. Sekin on poliisin sekä muiden julkisen sektorin ammattilaisten etu.
Tällä viikolla hämmennys jatkui turvallisuuspolitiikassa. Eduskunta aloitti käsittelemään Marinin hallituksen sisäisen turvallisuuden selontekoa. Paperi osoittaa, että Marinin hallitus ei ota vakavasti uusia turvallisuusuhkia.
Ensinnäkin, paperista saa sen kuvan, että rikokset ovat ensisijaisesti yhteiskunnan eikä rikollisen vika. Tätä ajattelutapaa vasemmistolaiset ovat ajaneet jo pitkään muun muassa kriminaalipolitiikassa. Viime kaudella toimiessani oikeusministerinä sain vasemmistolta tätä palautetta, kun muutimme kriminaalipolitiikan suuntaa Suomessa. Pitäisi muistaa, että yksilöllä on oikeuksien lisäksi myös vastuut ja velvollisuudet. Tätä ensisijaista rikosvastuuta ei saa vierittää yhteiskunnan piikkiin edes viestinnässä.
Toisekseen, asiakirjasta puuttuvat pehmeiden keinojen rinnalla kovat ja realistiset keinot. Kokoomus on aina pitänyt tärkeänä, että juurisyihin pitää puuttua ennaltaehkäisyllä. Nuorten syrjäytyminen on katkaistava työllä ja koululla. Yhteiskunnallinen luottamus ja osallisuus ovat kaiken ytimessä. Olisi kuitenkin kohtalokasta luulla kovan rikollisuuden talttuvan pelkästään palveluja ja etuuksia lisäämällä. Maailma ei ole pelkästään pehmeä ja pörröinen.
Eikä viranomaisten ydintehtäviä saa sotkea. Poliisi on ensisijaisesti turvallisuusviranomainen. Ei sosiaaliviranomainen. Yhteistyövaatimuksista huolimatta päätehtävä on pidettävä kristallinkirkkaana. Poliitikkojen ei tulisi näitä sotkea.
Kolmanneksi, Marinin hallitus ei tunnista turvallisuuden tosiasioita. Turvallisuuspolitiikassa pitäisi ennalta ehkäistä ja torjua uhkia. Kuulla ja nähdä hiljaiset signaalit. Nyt hallituspuolueiden turvallisuuskäsitys on höttöinen ja se näkyy strategiassa.
Esimerkiksi poliisipiirien päälliköt ovat julkisesti todenneet, että Suomen sisäisen turvallisuuden suurin uhka on kasvava huumausainerikollisuus ja sen lieveilmiöt. Tämä on unohdettu kokonaan vasemmistohallituksen strategiasta.
Hyvänä esimerkkinä toimii myös se, että KRP on varoittanut järjestäytyneen rikollisuuden kasvusta myös Suomessa. Tämä teema on laiminlyöty strategiassa ja hallituksen ohjelmassa. Oikeusministeri hätäpäissään käynnisti kesällä tämän teeman pohdinnan kahden vuoden määräajalla. Myös nuorison piirissä kasvanut ilmiö jengeistä ja kovemmasta väkivallasta on unohdettu. Poliisiylijohtaja on todennut Suomen jo olevan osittain Ruotsin tiellä.
Samoin käytännön tosiasia on, että rikosten selvitysprosentti on liian alhainen. Väkivaltarikoksista selviää 60% ja omaisuusrikoksista alle 40%. Voiko rehellinen veronmaksaja luottaa oikeuden toteutuvan, jos esimerkiksi hänen omaisuutta varastetaan tai hänet pahoinpidellään. Oikeus jää liian usein toteutumatta. Tämä alkaa olla jo oikeusvaltiolle uskottavuusongelma.
Viime kädessä kyse on oikeuden toteutumisesta ja ihmisten välisestä luottamuksesta. Suomen menestyksen tärkeimmistä pilareista. Poliisin viestit kannattaa ottaa vakavasti.
