Hallituksen esitys henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamisesta alle 20 hengen yrityksissä on parasta aikaa lausuntokierroksella ja tulossa eduskuntaan tämän syksyn aikana. Tunteet ovat jo alkaneet kuohua. Useat ammattiliitot ovat jo ilmoittaneet vastatoimista, tosin eivät ole niitä yksilöineet.
Mistä tässä sitten on kyse? Siitä, että pieni työnantaja saisi irtisanoa henkilön, joka ei kykene hoitamaan työtehtäviään. Taustalla voi olla esimerkiksi se, että työtehtävät ovat vaihtuneet ja henkilölle sopivaa työtä ei ole tarjolla. Voi myös olla niin, että aiemmin työnsä aiemmin hyvin hoitanut henkilö ei ole pystynyt sopeutumaan työn muuttumiseen tai on muista syistä kadottanut motivaationsa.
Olen ollut pienen yrityksen työnantaja. Minun grillissäni oli 2-3 ulkopuolista työntekijää. Jokaisen työpanos oli tärkeä, koska meillä oli vakiintunut asiakaskunta. Olin onnellinen siinä, että meillä oli hyviä työntekijöitä. Yksikin työntekijä, joka ei olisi osannut palvella asiakkaita olisi ollut suuri ongelma. Kaikki grillin asiakkaat eivät tule vain ostamaan hampurilaista, vaan moni haluaa samalla vaihtaa muutaman sanan myyjän kanssa. Siihen on kyettävä, jotta asiakkaat ovat tyytyväisiä. Vain siten yritys kannattaa ja voi työllistää.
Vastaavia esimerkkejä eri aloilta on miljoonia. Pieni yrittäjä ei voi pitää työntekijää, joka ei ole tuottava. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa, koska kaikkien työpaikat vaarantuvat. Työntekijä ei myöskään halua työkaveria, joka ei selviä työtehtävistään. Se nimittäin tarkoittaa, että muut joutuvat tekemään hänenkin töitään ja samalla saattavat mennä yhteiset tulospalkkiot.
Erittäin tärkeää on myös työntekijälle itselleen, että kokee olevansa oikealla paikalla. Jos kokee työtehtävät itselleen liian vaativiksi, niin siitä seuraa stressiä. Pidemmän päälle on parempi päästä tekemään sellaisia töitä, joista kykenee suoriutumaan. Hyvin harva haluaa olla se maalivahti, joka päästää palloja liian helposti maaliin ja pilaa siten koko joukkueen suorituksen.
Pienissä yrityksissä rekrytointi on aina suuri riski. Koeajan pidentäminen toki auttaa asiaa, mutta se ei kanna kuutta kuukautta pidemmälle. On aivan varmaa, että halukkuus työllistämiseen kasvaa, jos on mahdollisuus päästä alisuoriutuvasta työntekijästä eroon. Yksikään pienyrittäjä ei palkkaa ketään irtisanoakseen, mutta kenenkään rahat eivät riitä pitämään tuottamatonta työntekijää.
Viime kädessä tässä on kyse asiasta, jonka kaikkien pitäisi ymmärtää. Jatkossakin irtisanomiseen tarvitaan asiallinen syy ja sen pitää perustua työtehtävien hoitamatta jättämiseen. Esityksessä ei siis ole mitään ”pärstäkerroin”-irtisanomista, eikä ketään voida irtisanoa esimerkiksi sen vuoksi, että toimii aktiivisesti ay-liikkeessä tai jossakin poliittisessa puolueessa. Näin on väitetty, mutta se ei pidä paikkaansa, eikä saakaan pitää.
Nykyisen hallituksen aikana on syntynyt yli 110 000 työpaikkaa. Ne eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan taustalla on johdonmukainen linja, jolla työn tekemisestä ja työn teettämisestä on tehty kannattavampaa. Tämä on tapahtunut esimerkiksi pidentämällä koeaikaa, lyhentämällä takaisinottovelvoitetta, muuttamalla ansiosidonnaisen työttömyysturvan pelisääntöjä, panostamalla työvoimapoliittiseen koulutukseen ja palkkatukeen ja solmimalla kilpailukykysopimus.
Jotta uusia työpaikkoja voidaan edelleen luoda ja nostaa työllisyysastetta kohti pohjoismaista tasoa on tehtävä uusia toimia. Esitys irtisanomisen helpottamisesta pienissä yrityksissä on yksi palanen, sillä tiellä, jossa yhä useammalle suomalaiselle luodaan työtä.
