Ruotsissa jengien välienselvittely on enenevissä määrin tapahtunut ammuskeluin ja räjäytyksin. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Kriminologi tyrmää väitteen: Tämä ei selitä julmaa jengiväkivaltaa

Ruotsalaispoliisin mukaan yksilön taloudellinen köyhyys ei ole rikollisuuden syy vaan riskitekijä.

Kriminologi ja poliisi Fredrik Kärrholm avaa Kvartalin julkaisemassa kirjoituksessaan Ruotsin jengiväkivallan piirteitä.

Jengirikollisuus ja siihen liittyvä väkivalta ovat puhututtaneet Suomessa viime viikkoina. Ruotsissa, jossa jengirikollisuus on kasvanut vuosien aikana räjähdysmäisesti, on luonnollisesti keskusteltu kiihkeästi kehityksen taustoista. Nyt aiheesta väittelevät kriminologian asiantuntijat.

Fredrik Kärrholm vastaa kirjoituksessaan kriminologian professori Jerzy Sarneckin väitteisiin jengirikollisuudesta. Kärrholmin mukaan on tärkeää erottaa jengirikollisuuteen liittyvä väkivalta muusta väkivaltarikollisuudesta, jotta ilmiön laajuutta voidaan paremmin ymmärtää.

Ruotsissa jengien välienselvittely on enenevissä määrin tapahtunut ammuskeluin ja räjäytyksin. Jengiväkivallan erityinen vakavuus piilee Kärrholmin mukaan siinä, että myös ulkopuoliset ovat vaarassa altistua sille. Hänen mukaansa viime vuosina noin kymmenen ihmistä on tapettu vahingossa.

Gangstervåld-kirjan kirjoittaneen Kärrholmin mukaan viimeaikaisessa jengiväkivallassa on Ruotsissa näkynyt raakuuden lisääntyminen. Ryöstöissä käytetään yhä useammin ampuma-aseita. Ihmisiä on myös ryöstetty heidän kodeissaan.

Kärrholmin mukaan rikostilastojen perusteella rikollisuus on yleisesti muuttunut vahingollisemmaksi. Väkivaltaisten vammojen tilastot osoittavat laskua.

− Suurin osa Ruotsin ihmisistä on muuttunut sivistyneemmiksi ja vähemmän väkivaltaisiksi. Ravintolakahakat ja lähisuhdeväkivalta ovat vähentyneet. Samalla julma gangsteriväkivalta on valitettavasti lisääntynyt, Kärrholm sanoo.

Hän kiistää Sarneckin väitteen siitä, ettei rangaistusten kiristämisen ja rikosten vähenemisen välillä olisi vahvaa yhteyttä. Kärrholm huomauttaa rangaistusten kiristämisellä olleen myönteisiä vaikutuksia rikollisuuden määrään muun muassa Yhdysvalloissa, Alankomaissa, Italiassa ja Tanskassa.

Kärrholm kiistää myös Sarneckin väitteet siitä, että sosioekonominen haavoittuvuus olisi syy rikoksille. Sen sijaan se on hänen mukaansa riski rikolliselle toiminnalle.

− Ruotsissa kaksi prosenttia elää EU:n määritelmän perusteella vakavassa aineellisessa köyhyydessä, kun muun EU:n keskiarvo on kuusi prosenttia. Tästä huolimatta Ruotsilla on suuri jengirikollisuuden ongelma, Kärrholm sanoo.

Tämä on hänen mukaansa ”vahva osoitus siitä, ettei yksilön taloudellinen köyhyys selitä julmaa gangsteriväkivaltaa”.

− Vastaavasti voidaan todeta, että jos köyhissä perheissä kasvaneista pojista tulisi rikollisia, Ruotsilla olisi ollut kauheita ongelmia. Onneksi näin ei ole. Useimmat köyhät eivät tee vakavia rikoksia.

”Kulttuuri ja moraali selittävät”

Kulttuuri ja moraali ovat Kärrholmin mukaan tärkeitä selittäviä tekijöitä rikosten tekemisesstä.

− Jokaisen, joka tekee rikoksen, on pidettävä sitä moraalisesti hyväksyttävänä toimintatapana. Se, että jotkut tekevät rikoksia ja toiset eivät samantyyppisissä tilanteissa, voidaan selittää itsehillinnän ja moraalin eroilla.

Kärrholmin mukaan gangsterikulttuuri on merkittävä selittävä tekijä Ruotsissa puhjenneelle ongelmalle.

− Gangsterikulttuuri on ensisijaisesti seurausta nuorten kulttuurisesta syrjäytymisestä, joka puolestaan on seurausta maahanmuutosta kulttuurisesti syrjäisistä maista siinä määrin, että integraatio on ollut mahdotonta.

Toisin kuin Sarneckin mielestä, Kärrholmin mielestä Ruotsin rikospolitiikka on ollut ”kauhea epäonnistuminen”.

− Vuosikymmenten ajan Ruotsin rikoslaissa on jätetty uhrit ilman kunnollista oikeussuojaa, ja vaaralliset henkilöt ovat voineet jatkaa raiskauksia, ryöstöjä ja murhia.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt