Presidentti Vladimir Putinin pitkäaikainen pyrkimys integroida Valko-Venäjä mahdollisimman tiiviisti Moskovan ohjaukseen on venäläistutkija Artjom Shraibmanin mukaan kokenut huomattavan takaiskun. Viimeisimmissä neuvotteluissaan maiden johtajat eivät kyenneet enää saavuttamaan edes näennäistä yhteisymmärrystä.
– Sen sijaan ne ajautuivat energian hintoja koskevaan konfliktiin, joka saattaa merkitä maiden keskinäisten integraatiosuunnitelmien loppua, Shraibman sanoo Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
Hänen mukaansa on ollut kaiken aikaa selvää, että mihinkään todelliseen yhdentymiseen ei maiden välillä ole edellytyksiä ilman yhteisiä instituutioita. Yhdentyminen on puolestaan ollut Kremlin ehto sille Valko-Venäjälle suuntautuvien öljy- ja kaasutoimitusten jatkumiselle entiseen tapaan. Viime vuoden lopulla Putin ja silloinen pääministeri Dmitri Medvedev ilmoittivat yhdentymisen merkitsevän ylikansallisia hallintoelimiä ja yhteistä valuuttaa.
– Ylikansalliset toimielimet ja yhteisvaluutta ovat teoriassa Minskin hyväksyttävissä, mutta vain silloin, jos Valko-Venäjällä on niiden puitteissa Venäjän kanssa tasavertainen vaikutusvalta. On vaikea kuvitella, että Venäjä – osapuolista selvästi suurempi – siihen suostuisi, Shraibman toteaa.
Kiristääkö Venäjä ruuvia?
Kremliä Valko-Venäjän presidentin Aljaksandr Lukašenkan taipumaton asenne ei ole miellyttänyt. Viestittääkseen tyytymättömyyttään Venäjä on heikentänyt öljyn toimitusehtoja. Heikennysten torjuminen on puolestaan periaatekysymys.
– Kun kumpikaan osapuoli ei ole ollut valmis perääntymään, Lukašenka ilmoitti 31. joulukuuta järjestetyssä valkovenäläisten öljynjalostusyhtiöiden hätäkokouksessa radikaalista ratkaisusta: jos Venäjä ei suostu ehtoihimme, etsimme öljymme muualta. Sen jälkeen Minsk on jo ostanut 80[nbsp]000 tonnia öljyä Norjasta, Shraibman kertoo.
– Päätöksellään vähentää riippuvuutta venäläisestä öljystä ei ole mitään tekemistä Valko-Venäjän talouden kanssa. Minsk lähettää poliittisen viestin, jonka tarkoituksena on riistää Moskovalta yksi sen tärkeimmistä pelinappuloista maiden välisessä suhteessa, hän arvioi.
Jos Venäjä ei ole valmis myymään Valko-Venäjälle öljyä ja kaasua ehdoilla, jotka Lukašenka on valmis hyväksymään, Valko-Venäjä saattaa Shraibmanin mukaan menettää lopunkin kiinnostuksensa yhteistyön tiivistämiseen Venäjän kanssa. Edes siinä tapauksessa, että Valko-Venäjän talous kärsisi, Lukašenka ei välttämättä enää kääntäisi kelkkaansa, vaan pikemminkin tulkitsisi maansa olevan suuren itäisen naapurinsa piirittämä.
Valko-Venäjän etääntyminen Venäjästä voisi Shraibmanin mukaan johtaa Kremlin linjan pehmentymiseen.
– Venäjä kuitenkin saattaisi myös eskaloida tilannetta ja omaksua jopa nykyistä kovemman linjan oikukasta läntistä naapuriaan kohtaan, hän päättelee.
Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo tapasi presidentti Lukašenkan Minskissä lauantaina. Kremlissä vierailua on epäilemättä seurattu huomattavan ristiriitaisin tuntein.
