Venäjä ja Valko-Venäjä ovat käyneet useiden vuosien ajan neuvotteluja noin 30:stä maiden keskinäistä integraatiota syventävästä ohjelmasta. Kun niitä koskeva sopimus lopulta tämän kuun
alussa allekirjoitettiin, ohjelmat olivat venäläistutkija Maksim Samorukovin mukaan suurelta osin typistyneet ei-sitovaksi sanahelinäksi.
Vielä vuonna 2019 diktaattori Aljaksandr Lukašenkan kerrotaan raivokkaasti vastustaneen maiden yhteistä valuuttaa sekä yhteisiä poliittisia instituutioita ja sääntelyelimiä. Kun hänen asemansa
elokuun 2020 vilpillisten vaalien jälkeen merkittävästi heikentyi, moni tarkkailija otaksui hänen joutuvan antamaan periksi Kremlin painostukselle.
– Nyt Kreml on kuitenkin poistanut kaikki viittaukset radikaaleihin muutoksiin maiden välisissä suhteissa ja tehnyt pahamaineisista integraatio-ohjelmista kaukaista tulevaisuutta koskevia löyhiä aiejulistuksia, jollaisia Valko-Venäjällä ja Venäjällä on jo nähty enemmän kuin kylliksi, Samorukov sanoo Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
Jopa vähemmän kunnianhimoisista tavoitteista, kuten yhteisestä verojärjestelmästä ja rahapolitiikasta, on luovuttu.
– Suunnitelmat valkovenäläisen kosmonautin lähettämisestä kansainväliselle avaruusasemalle tuskin korvaavat yhteisvaluuttaa ja yhteistä energia-alan valvontaelintä, joita vielä äskettäin uumoiltiin, hän toteaa.
Irti lännestä
Integraatiohankkeiden vesittyminen viestii Samorukovin mukaan siitä, että presidentti Vladimir Putinin hallinto on varsin tyytyväinen Venäjän ja Valko-Venäjän suhteiden nykytilaan eikä halua kohdistaa Lukašenkaan liian kovaa painetta. Kremlin näkökulmasta olennaisinta on nyt välttää Valko-Venäjän ajautuminen lännen leiriin.
– Vuonna 2019 Lukašenka tähysi itse länteen, joten häntä oli suitsittava vaatimuksilla integraation syventämisestä. Vuonna 2021 ongelma ei enää ole ajankohtainen, ja suurimmat riskit kumpuavat Valko-Venäjän sisäisestä kriisistä, Samorukov sanoo.
Tässä tilanteessa ylenpalttinen integraatiopaine saattaisi hänen mukaansa tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä se todennäköisesti kääntäisi Valko-Venäjän hallitsevan eliitin Moskovaa vastaan.
– Tässä tilanteessa Kremlin päätavoite on hallitun, venäjämielisen vallanvaihdon varmistaminen. Se haluaa pidätellä Lukašenkaa ja Valko-Venäjän eliittiä kulkemasta ympäriinsä etsimässä uusia liittolaisia tai kehittelemästä harkitsemattomia juonia, hän toteaa.
– Moskova saattaa toki yhä pitkin matkaa havitella Minskiltä pieniä bonuksia, kuten ohjuspuolustuskeskuksen perustamista Grodnon kaupungin liepeille tai maiden viisumijärjestelmien
yhtenäistämistä. Se ei kuitenkaan muuta Moskovan ykkösprioriteettia eli sen varmistamista, että tilanne ei nykyisestä enää pahene. Jos se edellyttää tiiviimmän integraation uhraamista järjestäytyneen vallanvaihdon varmistamiseksi, olkoon sitten niin.
