Euroopan unionin puitteissa tapahtuvan puolustusyhteistyön nopea tiivistyminen on nostanut keskusteluun myös ajatuksen EU-armeijasta. Vaikka käsitteelle on annettu monenlaisia sisältöjä, mitään konkreettista hanketta unionin yhteisten asevoimien muodostamiseksi ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa.
Vaikka puheet EU:n omasta armeijasta ovat aiheuttaneet tiettyä sekaannusta unionin jäsenmaiden omassakin piirissä, Venäjällä niistä on virolaistutkija Kadri Liikin mukaan tehty huomattavasti lennokkaampia tulkintoja.
Eräs venäläisasiantuntija oli hänen mukaansa todennut osan maansa vallanpitäjistä otaksuvan, että EU:n strateginen autonomia johtaa Euroopan armeijan perustamiseen, minkä seurauksena lännellä olisi Venäjää vastaan kaksi armeijaa – Yhdysvaltojen ja Euroopan.
– Vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan strateginen autonomia merkitsee Euroopan vapautumista Amerikan ohjauksesta. Ihmiset, jotka näin tulkitsevat, usein uskovat tämän johtavan vääjäämättä siihen, että eurooppalaiset potkaisevat amerikkalaiset ulos ja liittoutuvat Venäjän kanssa, Venäjän politiikkaa pitkään tutkinut Liik sanoo European Council on Foreign Relations -ajatushautomon artikkelissa.
Marxismin kaikuja
EU:n ymmärtäminen on Liikin mielestä Kremlille erityisen vaikeaa siksi, että kansainvälisiä suhteita tarkastellaan yhä ensisijaisesti suurvaltapolitiikan kautta.
– Sellainen maailmankuva luo onnettomat lähtökohdat Euroopan jaetun suvereniteetin käsitteen ja sen usein arkipäiväisen, mutta hämmästyttävän sitkeitä kantoja tuottavan politiikan hahmottamiselle, hän sanoo.
Vaikka pieni joukko venäläisiä diplomaatteja ja asiantuntijoita osaa lukea EU:ta suhteellisen hyvin, hallitseva käsitys eurooppalaisesta politiikasta on Liikin mukaan yhä marxilaisen mustavalkoinen. Marxilaisesta teoriasta on hänen mukaansa kummunnut myös se oletus, että Venäjä voisi merkittävien investointiensa avulla välttää itselleen epämieluisat toimet EU:n taholta.
– Tämä sai Moskovan aliarvioimaan vakavasti Euroopan reaktion Krimin valtaukseen, Liik muistuttaa.
Hän sanoo venäläisten kommentaattorien tyypillisesti uskovan, että eurooppalaiset normit ja periaatteet ovat tosiasiallisesti Yhdysvaltojen sanelemia. He myös päättelevät ulkoministeri Sergei Lavrovin tavoin, että jos Eurooppa olisi vapaa päättämään omista asioistaan itsenäisesti, se heittäisi hyvästit USA:lle ja pyrkisi liittoutumaan Venäjän kanssa.
Eräs venäläisen ajattelun keskeisimmistä heikkouksista on Liikin mukaan yksittäisten tapahtumien heijastusvaikutusten ylikorostaminen. Tämä näkyi erityisen selvästi keväällä 2017, jolloin Moskovassa pääteltiin Brexit-kansanäänestyksen enteilevän koko EU:n välitöntä romahdusta.
