Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok./EPP) toteaa, ettei vältetyksi luultu uhka Kreikan euroerosta ole pelkästään realistisempi kuin koskaan. Se saattaa hänen mielestään olla myös paras tarjolla olevista ratkaisuista.
”Kriisin alkaessa puhuin Kreikan eurojäsenyyden säilyttämisen puolesta, ja olen sillä kannalla edelleen. Paras vaihtoehto on, jos yhteiseen sopimukseen vielä päästään. Jos se ei ole mahdollista, oli päätös tukipakettien antamisesta silti oikea. Jälkiviisastelu, jonka mukaan Kreikan lainoittaminen oli virhe, ei näe EU:n laajuista kuvaa”, Petri Sarvamaa kirjoittaa blogissaan.
Hän muistuttaa EU-maiden tukeneen Kreikkaa estääkseen mantereenlaajuisen taloudellisen kaaoksen – ja onnistuneen.
Sarvamaan mukaan Kreikan romahduksen mahdollisuus on edelleen oven takana, mutta usko ja luottamus euron säilymiseen on huomattavasti vakaammalla pohjalla kuin 2009.
”Tehtyjen ratkaisujen myötä euroalue on valmis kestämään Kreikan aiheuttamat hyökyaallot. Tämä ei ollut tilanne kriisin alussa”, hän toteaa.
Petri Sarvamaan mukaan Kreikan vaikeuksien syynä oli huoleton velanotto, tehoton talous sekä 2008 iskenyt globaali talouskriisi.
”Vajavaiset kontrollit euroaluetta perustaessa auttoivat maata peittämään ongelman pitkään. Kreikan ajauduttua pyytämään tukea troikalta (komissio, EKP, IMF), se suostui tiukkaan talouskuriin ja rakenneuudistuksiin”, Sarvamaa kirjoittaa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että Kreikka on yhä samassa suossa, toisin kuin muut tukea tarvinneet euromaat.
Rakenteelliset syyt
Petri Sarvamaa listaa kirjoituksessaan syitä sille, miksei Kreikka ole päässyt jaloilleen. Hänen mukaansa Kreikan suorittamat sopeutukset ovat olleet huomattavasti tarkoitettuja rankempia. Samalla sovitut rakenneuudistukset on jätetty tekemättä.
”Esimerkkejä on lukemattomia. Maalla ei edelleenkään ole toimivaa sähköistä verohallintoa, joka havaitsisi epäillyn veronkierron. Kansallisen tason maanomistusrekisteriä ei ole olemassa lainkaan. Paikallistason rekisterit eivät ole sähköisiä, joten kukaan ei tiedä tarkalleen, kuka omistaa ja mitä”, Sarvamaa toteaa.
Hänen mukaansa Kreikan oli alun perin myös tarkoitus kerätä noin 50 miljardia euroa yksityistämällä valtion omaisuutta.
”Vuonna 2014 hallitus arvioi toteuttaneensa suunnitelmia 2,6 miljardin euron edestä – muu omaisuus on edelleen valtiolla, tehottomana, suojeltuna markkinoilta.”
Kreikan ongelmat ovat Sarvamaan mukaan ennen kaikkia rakenteellisia. Hän kuvaa maan järjestelmää sellaiseksi, jossa äänestäjä on asiakas eikä kansalainen. Lopputuloksena maan vanhat valtapuolueet ovat jo vuosikausia ”miehittäneet julkisen sektorin kulloinkin vallassa olevan puolueen tukijoilla, usein riippumatta ammattitaidosta”.
”Elinikäisten palkintovirkojen edut voittivat moninkertaisesti yksityisen puolen tarjonnan”, Sarvamaa kirjoittaa.
Europarlamentaarikon mukaan kreikkalaiset päättäjät ovat suojelleet rakentamiaan monopoleja kilpailurajoitteilla, joista koostuvat laskut on maksanut kuluttaja. Byrokraattinen ja kilpailulta suojattu ympäristö ei ole Sarvamaan mukaan houkutellut muita kuin kaikkein uhkarohkeimpia ulkomaisia sijoittajia.
”Troikan vaatimat sopeutustoimet tähtäsivät näiden rakenteellisten ongelmien korjaamiseen ja talouden kilpailukyvyn palauttamiseen”, Sarvamaa kirjoittaa.
Kreikka ei ole Sarvamaan mukaan kuitenkaan EU- tai eurovastainen maa.
”Mikäli ero eurosta on edessä, on se tehtävä hallitusti, molempia osapuolia parhaiten tukevalla tavalla, yhteisen EU-tulevaisuuden edelleen mahdollistaen ja tarpeetonta nöyryytystä välttäen. Yksittäiset kreikkalaiset eivät ole syypäitä tilanteeseensa. He ovat rakenteidensa uhreja.”
