Viime vaalikaudella ja vaalien alla silloiset oppositiopuolueet – vihreät edellä – kampanjoivat sillä, että he peruisivat tehdyt koulutusleikkaukset ja panostaisivat miljardin koulutukseen. SDP lupasi vaihtoehtobudjetissaan 600-700 miljoonan euron lisäpanostuksia opetusalalle. Opiskelijoiden ääniä kosiskeltiin myös lupaamalla korotuksia opintotukeen.
Nyt hallitusohjelman tultua julki, voimme nähdä, miten opiskelijat ja opetusala on saatu äänestämään näitä puolueita katteettomilla lupauksilla. En valitettavasti voi sanoa olevani yllättynyt, sillä lupaukset olivat alun perinkin hataralla taloudellisella pohjalla ja lupauksen tehneet puolueet tiesivät sen todennäköisesti itsekin. Koulutukseen on tulossa näillä näkymin parinsadan miljoonan panostukset, kiitosta annan niistä kyllä esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen panostamisesta. Opintotukeen sen sijaan korotuksia ei tehdä, paitsi huoltajakorotus 25 euroa / kk ja indeksiin sitominen 2020-luvulla.
Vertauksena tuleva hallitus on kyllä löytänyt uusia pysyviä menolisäyksiä jopa 1,2 miljardin euron edestä. Tämäkään ei todennäköisesti tule riittämään, vaikka velanottoa ja veronkorotuksia joudutaan jo näitäkin varten tekemään. Suurin yksittäinen ”tulevaisuuspanostus” ohjelmassa on eläkkeiden korotus 183 miljoonalla, joka sekin tosin on vähemmän kuin Antti Rinne vaalipuheissaan lupasi.
Nuorten hyvinvointi, syrjäytymisen ehkäisy ja mielenterveys on sekin nostettu ohjelmassa paraatipaikalle, mutta kun katsoo rahavarauksia, ei konkretiaa ja panostuksia löydykään. Toivottavasti nuorten hyvinvointiin löytyy hallitusohjelman toimeenpanossa vielä ihan todellisiakin työkaluja, sillä nuorisotyötä ei tehdä vain hyvän tahdon ja pyhän hengen avulla. Petteri Orpo sanoi osuvasti, että tuore hallitusohjelma on kuin hiekalle rakennettu hulppea huvila. Hienoja selvityksiä on luvassa, mutta talouskasvua niiden vaatimien panostusten rahoittamiseksi ei niinkään.
Tällainen toiminta ei ole omiaan lisäämään politiikan uskottavuutta. Suomalainen poliittinen prosessi kaipaa uudistamista, sillä vaalien tulos ei näy riittävästi tulevassa hallituksessa ja sen ohjelmassa. Osa puolueista on kivunnut hallitukseen lupaamalla ihmisille lisää rahaa, jota sillä ei tosiasiallisesti ole. Suurimpia maksajia näille puoliksi täysille vaalilupauksille ovat nuoret sukupolvet, jotka ohjelman panostuksista hyötyvät vähiten. Kestävä taloudenpito ja horisontti vaalikautta pidemmällä ovat avaimia parempaan sukupolvipolitiikkaan.
