Kirjoittaja-opettaja kertoo koululaisen tarinan. LEHTIKUVA / IRENE STACHON

Maarit Korhonen: Tautinen koulupolkuni

Meille ei ole puhuttu totta. Eikä töitä ole tehty kunnolla.

Menin innoissani ensimmäiselle luokalle kouluun. Opettaja oli meillä pari kuukautta ja jäi sairaslomalle. Tuli sijainen. Ensimmäisen vuoden aikana oli seitsemän sijaista.

Toisella luokalla meidät siirrettiin kolme kertaa koulun sisällä remontin takia ja vain kerran puhallettiin asbestipöly vahingossa luokkaan sisään.

Kolmantena vuonna me yskivät, niiskuttavat ja päänsärkyiset lapset lähdimme vihdoin evakkoon. Teimme pihalle parijonon. Mitään ei saanut ottaa mukaan. Kävelimme opettajan johdolla väliaikaiseen evakkokouluun 500 metrin päähän.

Koulu oli juuri remontoitu, paitsi kellari. Meillä ei ollut mitään tavaroita eikä kirjoja, mutta se ei meitä haitannut, paitsi opettajaa.

Kellarin poraamisäänet häiritsivät aika paljon ja pölyä oli joka paikassa. Yskimisen ja niistämisen ja päänsäryn lisäksi hengittäminen alkoi olla vaivalloista.

Kun olin neljäsluokkalainen, pääsimme lopulliseen evakkokouluun. Teimme pihalle parijonon. Mitään ei saanut ottaa mukaan. Kävelimme opettajan johdolla lopulliseen evakkokouluun kilometrin päähän.

Meillä ei ollut mitään tavaroita eikä kirjoja, mutta meitä se ei haitannut, paitsi opettajaa.

Siinäkin koulussa opettajamme vaihtui monta kertaa ja osa kävi sanomassa meille jäähyväiset, koska he lähtivät evakkoon toisiin kouluihin. Meilläkin silmätulehdukset ja poskiontelotulehdukset jatkuivat. Yskimme, niistimme ja hengittäminen oli vaivalloista.

Alakoulun aikana opimme mm. kertolaskut, englannin kielen ja kuvaamataitoa. Saimme myös silmätulehduksen, poskiontelotulehduksen ja astman.

Meillä oli seitsemän omaa opettajaa ja 32 sijaista.

Opimme käyttämään iPadia, virkkuukoukkua ja sahaa sekä silmätippoja, antibiootteja ja astmasuihketta.

Tänä keväänä koulumme suljettiin päivän varoituksella. Monen vuoden epäilyt sisäilmaongelmista olivat totta.  Onneksi olimme juuri silloin etäkoulussa kotona. Huomenna menemme takaisin kouluun kahdeksi viikoksi mutta koska koulumme on kiinni, teemme pihalle parijonon. Mitään ei saa ottaa mukaan. Menemme linja-autoilla 10 kilometrin päähän. Meillä ei ole mukana mitään, mutta meitä se ei haittaa, paitsi opettajaa.

Syksyllä siirrymme yläkouluun ja teemme pihalle parijonon. Mitään ei saa ottaa mukaan. Meillä ei ole aluksi kirjoja eikä tavaroita, mutta meitä se ei haittaa, paitsi opettajaa. Kävelemme opettajan johdolla parakkeihin, jotka tuodaan pihalle.

Meille opetettiin koulussa, että valehdella ei saa. Pitää puhua aina totta ja se, minkä tekee, pitää tehdä kunnolla.

Kaupungin kouluasioista vastaavat ovat varmaan käyneet jotain toista koulua. Meille ei ole puhuttu totta. Eikä töitä ole tehty kunnolla.

Heidän pitää tehdä pihalle parijono.

Mitään ei saa ottaa mukaan. Meitä se ei haittaa, eikä opettajaakaan. Kävelevät siihen keskustan työvoimatoimistoon ja hakevat sellaisia töitä, jotka osaavat tehdä kunnolla.

Toivoo omaan koulupolkuunsa pettynyt astmaatikko 13 v.

Maarit Korhonen

Maarit Korhonen

Luokanopettaja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt